Lapsi oppii viittomaan, kun hän näkee viittomien käyttöä arjen eri tilanteissa ja kun viittomat alkavat yhdistyä arjen tapahtumiin. Kotona mallia viittomien käytöstä antavat vanhemmat ja sisarukset, päiväkodissa ja koulussa puolestaan työntekijät sekä mielellään myös lapsen ikätoverit.

Tukiviittomia lapsen arkeen (YouTube) -video perehdyttää tukiviittomien käyttöön sekä tarjoaa perussanastoa arkipäivän tilanteisiin.

Eleistä tukiviittomiseen

Jotta lapsen kommunikointi voi kehittyä, hän tarvitsee mukavia kokemuksia yhdessäolosta toisten ihmisten kanssa sekä tunteen siitä, että hänet huomataan ja hänelle vastataan. Aluksi lapsi ottaa kontaktia toiseen ihmiseen käyttämällä eleitä ja ilmeitä. Osoittamista lapsi alkaa käyttää yleensä siinä vaiheessa, kun vartalon hallinta mahdollistaa käsien käytön.

Osoittaminen, eleet ja ilmeet luovan pohjan myös viittomiselle. Lapsi alkaa käyttää kommunikoidessaan samoja eleitä, joita vanhemmat käyttävät puheensa rinnalla. Monet viittomat muistuttavatkin eleitä, joilla havainnollistamme asioita.

Yksittäisistä viittomista tarkempiin ilmaisuihin

Viittomien oppiminen mahdollistaa lapselle yhä tarkemman ja monipuolisemman ilmaisun, sillä viittomat vastaavat puhutun kielen sanoja.

Lähi-ihmiset voivat aloittaa tukiviittomien käytön yksittäisillä viittomilla, niin sanotuilla avainsanoilla. Avainsanoilla voi ilmaista asian pääsisällön tai jäsentää käynnissä olevaa toiminnan vaiheita. 

Äiti kertoo lapselle, että lähdetään ulos ja viittoo sanan ULOS.

Lauseen avainsana riippuu asiayhteydestä. Seuraavassa lauseessa avainsana voi olla painotuksesta riippuen mikä tahansa sanoista lukuunottamatta olla-verbiä, jota ei tukiviittomisessa käytetä.

EHKÄ minä olen siellä huomenna viideltä.
Ehkä MINÄ olen siellä huomenna viideltä.
Ehkä minä olen SIELLÄ huomenna viideltä.
Ehkä minä olen siellä HUOMENNA viideltä.
Ehkä minä olen siellä huomenna VIIDELTÄ.

Viittomat sanoista EHKÄ, HUOMENNA ja VIISI.

Mitä tarkempaa ilmaisua viittomilla halutaan tuottaa, sitä useampia sanoja on esitettävä viittomilla. Silloin tuotetaan peräkkäisiä viittomia samaan tapaan kuin puhutussa kielessä.

Viittomien oppimisen vaiheet

Lähteet

Huuhtanen, K. (2011). Kommunikointi elein ja viittomin. Kirjassa K. Huuhtanen (toim.) Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa, 27-31. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.

Launonen, K. (2011). Viittomien käyttö kielen ja kommunikointitaitojen kehittämisessä. Kirjassa: Huuhtanen, K. (toim.). Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät Suomessa, 32-39. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.

Whitmore, A. S., Romsk, M. A. & Sevick. R. A. (2014). Early Augmented Language Intervention for Children with Developmental Delays: Potential Secondary Motor Outcomes. Research article in Augmented and Alternative Communication, 30(3): 200-212.