Puhevammaiset ihmiset ja ihmiset, joiden on vaikea ymmärtää puhuttua tai kirjoitettua kieltä, voivat kohdata erilaisia kommunikoinnin esteitä.

Kommunikoinnin esteiden tunnistaminen helpottaa niiden poistamista. Kommunikoinnin esteet voivat olla esimerkiksi

• kielellisiä esteitä – kuten puhevammaisen ihmisen rajallinen sanavarasto ja vaikeus ymmärtää monimutkaisia kielellisiä ilmaisuja

• vuorovaikutuksellisia esteitä – kun puhevammaiselle henkilölle ei anneta riittävästi aikaa kommunikointiin tai kanssaihmiset eivät hallitse hänen tapaansa kommunikoida 

• tiedonsaannin esteitä – kun puhevammaisella ihmisellä ei ole tarvitsemiaan keinoja hankkia tietoa esimerkiksi verkosta tai puhelimitse

• luotettavuuden esteitä – kun puhevammaista ihmistä ei uskota tai hänen viestinsä kyseenalaistetaan

• yhteiskunnallisia esteitä – kuten ihmisten uskomukset tai ennakkoluulot, jotka estävät kommunikointia.

Näin puhevammaiset ihmiset ovat itse kuvailleet kommunikointinsa esteitä:

”Suurimman osan ajasta ihmiset eivät anna minun kommunikoida mitä haluan. He kyselevät minulta vain kyllä- tai ei-kysymyksiä.”

“Ihmiset eivät tiedä, mitä odottaa ja pelkäävät näyttävänsä typeriltä. Yleensä he vain sivuuttavat minut.”

”Minulla kestää paljon pidempään selvittää, mitä haluan sanoa, kuin jollakulla muulla kestää puhua asiansa. Ihmiset eivät yleensä ota huomioon hitaampaa kommunikointiani.”

”Ihmiset vain lyövät luurin korvaani, kun puhun puhelimeen. He luulevat minun olevan humalassa.”

Yhteinen kommunikointikeino helpottaa ja rohkaisee

Kielellistä suoriutumista arvostavassa yhteiskunnassamme on vaarana, että puhevammaiset ihmiset jätetään sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle, jolloin he vieraantuvat muista.

Puhevammaisten ihmisten kohdalla on erityisen tärkeää, että muut ihmiset rohkaisevat puhevammaista ihmistä kommunikoimaan hänelle mahdollisilla keinoilla. Keskustelukumppanien on myös syytä tukea puhevammaisen ihmisen kommunikointia käyttämällä yhteisiä kommunikointikeinoja hänen kanssaan. 

Vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että vuorovaikutuksessa käytetään yhteistä kieltä, jolloin molemmat osapuolet tuntevat tulevansa ymmärretyiksi ja kokevat olevansa tasa-arvoisia kommunikointikumppaneita. 

On myös paljon sellaista vuorovaikutusta, johon kieltä ei tarvita tai jossa muut keinot ovat sitä toimivampia ja tärkeämpiä. Aina vuorovaikutukseen ei edes tarvita kieltä vaan yhteys syntyy muilla keinoilla, esimerkiksi yhteisen toiminnan, katseen tai kosketuksen välityksellä.

Lähteet:

The Accessibility Directorate of Ontario: Communication Access for people who have communication disabilities. Guidelines and Resources on Communicating with People who have Communication Disabilities. (2009)

Augmentative Communication Community Partnerships Canada: Access to Justice for People with Communication Disabilities (2010)

Beukelman, David R. & Mirenda, Pat: Augmentative and Alternative Communication. Management of Severe Communication Disorders in Children and Adults (1998)

Launonen, Kaisa & Roisko, Eija: Viestinnän ja vuorovaikutuksen kuntotutushaasteet, teoksessa Rissanen, Paavo, Kallanranta, Tapani & Suikkanen, Asko (toim.): Kuntoutus (2008); Tikoteekki.