Keskustelukumppanin osuus ja osaaminen korostuvat, kun henkilö kommunikoi apuvälineellä.
Kommunikointisanastot voidaan esittää kuvina, bliss-symboleina tai sanalistoina.
Sanastot ovat kootusti apuvälineessä, josta niitä on helppo hakea sekä osoittaa tai toistaa ääniviesteinä. Tyypillisiä apuvälineitä ovat:
Jos kommunikointi tapahtuu kirjoittamalla, apuvälineenä voi olla laite, joka toistaa kirjoitetut viestit puheena.
Miten viestintä apuvälineellä tapahtuu?
Apuvälineen käyttö ja viestin valinta apuvälineestä voi tapahtua itsenäisesti tai toisen henkilön avustamana. Lisätietoa viestin valinnasta ja osoittamisesta.
Asioista voi kertoa asiaan liittyvillä yksittäisillä avainsanoilla eli viestin pääsanoilla, tai muodostamalla monisanaisia lauseita. Lisätietoa kerronnasta avainsanoilla tai lauseenomaisesti.
Kun kerronta tapahtuu viestin pääsanoilla, keskustelukumppanin täytyy tehdä tarkentavia kysymyksiä. Lisäkymysten avulla viestin sisältö tarkentuu ja keskustelukumppani voi varmistua, että on ymmärtänyt viestin siten kuin henkilö on sen tarkoittanut. Lisätietoa kumppanin osuudesta ja tarkentavista kysymyksistä.
Apuvälineen käytön omaksuminen vie aikansa. Jos apuvälineessä ilmenee ongelmia tai käyttö ei ala sujua, ota yhteyttä puheterapeuttiin mahdollisimman pian.
Lisätietoa kommunikoinnin apuvälineen käytön haasteista.
Kommunikointipassi
Kommunikointipassin voi taittaa käyntikortin kokoiseksi.
Kommunikointikeinosta ja mahdollisesta apuvälineen käytöstä voi kertoa henkilökohtaisella kommunikointipassilla. Passi itsessään ei ole puhetta tukeva tai korvaava keino, vaan se on väline kertoa omista kommunikointitavoistaan.
Näkökulmia
(O)saammeko jutella? -blogissa on havaintoja ja kokemuksia puhevammaisten ja puhuvien ihmisten välisistä keskusteluista
Käyttäjänäkökulmaa kommunikointilaitteista (Tikonen 1/2019)