Olen tässä ja kiinnostunut sinusta. Kuva: Kaisa Martikainen.
Kaiken vuorovaikutuksen perustana on se, että molemmat vuorovaikutuksen osapuolet ovat tilanteessa aidosti ja vastavuoroisesti läsnä toisilleen ja kiinnostuneita toisistaan.
Ihmiset aistivat vuorovaikutuksessa yleensä herkästi sen, jos toinen kumppaneista ei keskity tilanteeseen vaan ajattelee muita asioita. Keskustelun kannalta keskeiset asiat jäävät tällöin huomaamatta ja vuorovaikutus on vaarassa katketa.
Läsnäolon merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kumppanina on henkilö, jonka kokemusmaailma rajoittuu tähän hetkeen. Pieni vauva tai vaikeimmin kehitysvammainen ihminen elää nykyhetkessä, eikä hänellä vielä ole käsitystä menneestä tai tulevaisuudesta.
Kiireetön kohtaaminen
Jokainen arjen tilanne, jossa kohtaamme toisen ihmisen ja toimimme yhdessä hänen kanssaan, on myös vuorovaikutustilanne. Jotta vuorovaikutus toimisi näissä tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla, on osapuolten voitava keskittyä toisiinsa täydesti koko vuorovaikutustapahtuman ajan.
Vuorovaikutus katkeaa herkästi, mikäli tilanteessa on paljon sitä häiritseviä tekijöitä kuten melua tai toisia ihmisiä, jotka vaativat huomiota.
Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen kanssa viestiminen ja vuorovaikutuksessa toimiminen vaativat usein hyvin intensiivistä keskittymistä. Ympäristö ja oma mieli kannattaakin rauhoittaa jo ennen vuorovaikutukseen ryhtymistä. Itselleen voi antaa luvan vain olla ja katsoa avoimin mielin, mihin tilanne johtaa. Muihin tehtäviin ja niiden suunnittelemiseen voi palata myöhemmin.
Tilanteeseen heittäytyminen edellyttää osaavalta kumppanilta kykyä unohtaa omat ennakko-oletuksensa. Yhteisellä tekemisellä ei aina tarvitse olla suunnitelmia tai päämääriä. Molemmat osapuolet tuovat oman panoksensa tilanteeseen ja rakentavat sen yhdessä. Tärkeää on olla yhdessä, jakaa erilaisia kokemuksia ja nauttia yhdessä olemisesta.
Virittäytyminen toiseen
Kaikkein varhaisin vuorovaikutus lähtee siitä, että sen osapuolet virittyvät toistensa vireys- ja tunnetilaan ja sovittavat käyttäytymisensä sen mukaan. Väsyneen kumppanin kanssa toimitaan toisella tavalla kuin virkeän ja innokkaan kanssa. Surullista kumppania lohdutetaan ja hänen iloonsa osallistutaan silloin, kun siihen on aihetta.
Toiminnan jäljittely voi olla yksi keino oikean rytmin ja vuorovaikutuksen nopeuden löytämiseksi. Hyvin pienikin toiminta, esimerkiksi hengityksen rytmi, ääntely tai vaikka jalan heiluttaminen tietyllä nopeudelle ja sen jäljitteleminen voivat auttaa osaavaa kumppania pääsemään samalle aaltopituudelle ja samaan rytmiin vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen kanssa.
Näitä samoja keinoja meistä jokainen käyttää myös tiedostamattaan. Toisiinsa keskittyessään kumppanukset alkavat peilata toistensa ilmeitä ja eleitä. Kun toinen ristii käsivartensa, toinen seuraa perässä. Ja kun toinen nostaa kulmakarvojaan hämmästyneenä, myös toisen osapuolen ilme vaihtuu.
Olemuksen ja toiminnan havainnoiminen
Vaikeimmin kehitysvammaisen kumppanin olemusta ja toimintaa tarkkaavaisesti havainnoimalla on mahdollista oppia tuntemaan ne yksilölliset tavat, joilla hän ilmaisee valmiuttaan ja halukkuuttaan vuorovaikutukseen. Tarkkaavaisuuden merkkinä voivat olla esimerkiksi valpas ilme, katsekontakti tai kumppania kohti suuntautunut liike.
Näiden avulla osaava kumppani voi varmistaa, että vuorovaikutuksen toinen osapuoli on tilanteessa mukana.
Jokaisella meistä on omat, toisen ihmisen näkökulmasta joskus erikoisiltakin vaikuttavat kiinnostuksen kohteet. Yhdessä toimimisen ja jakamisen perustana on kuitenkin eläytyminen toisen maailmaan ja siihen, mikä juuri häntä kiinnostaa. Toimintaa ja esimerkiksi katseen suuntaa havainnoimalla osaava kumppani voi saada selville, mitkä asiat tai esineet kiinnostavat vaikeimmin kehitysvammaista ihmistä eniten. Vuorovaikutus lähtee liikkeelle näistä kiinnostuksen kohteista.
Vuorovaikutustilanteen kestoa ei voi määritellä etukäteen. Toisinaan tilanne voi kestää puoli tuntia, toisinaan vain muutaman minuutin riippuen siitä, miten pitkään vaikeimmin kehitysvammainen kumppani haluaa toimia vuorovaikutuksessa. Hän päättää, kuinka pitkään kulloinkin toimitaan.
Vaikeimmin kehitysvammainen kumppani saattaa tarvita vuorovaikutuksessa myös lepohetkiä. Intensiivisen vuorovaikutustuokionkin keskellä hän voi kääntää katseensa pois ja hiljentyä. Tällöin hänen annetaan olla hetki rauhassa. Vuorovaikutus voi jatkua uudestaan sitten, kun hän on siihen valmis.
Toimintaan osallistuminen
Kun kiinnostuksen kohde on saatu havainnoimalla selville, osaava kumppani voi mennä siihen omalla toiminnallaan mukaan. Tärkeintä on tehdä jotakin, mikä tuntuu molemmista hyvältä.
Vaikeimmin kehitysvammaisen kumppanin on helppo tuntea olonsa rentoutuneeksi ja turvalliseksi silloin, kun molemmat vuorovaikutuksen osapuolet nauttivat yhdessäolosta.
Myönteinen ilmapiiri tukee hänen kiinnostuksensa säilymistä yhteisessä tekemisessä ja motivoi häntä toimimaan vuorovaikutuksessa. Onnistuneet vuorovaikutuskokemukset lisäävät molempien halua olla yhdessä.
Läsnäolon merkkejä vuorovaikutuksessa
- hymy, myönteinen ääntely ja ilmaukset
- rauhallisuus, kiireettömyys, rentous
- läheisyys
- samalle tasolle asettuminen
- kasvokkaisuus
- katsekontaktin hakeminen
- kumppanin koskettaminen
- jakamaton huomio kumppanissa, häneen keskittyminen
- kumppanin katseen ja olemuksen havainnoiminen
- yhdessä tekeminen ja toimintaan osallistuminen.
LOVIT® - onnistuneen vuorovaikutuksen elementit
Yhteisymmärryksen tarkistaminen