Lapsi oppii viestinnän ja kielen arjen tilanteissa. Video lapsen ja vanhemman välisestä kanssakäymisestä.
Viestintä on esimerkiksi ajatusten, tunteiden, aikeiden, odotusten, mielipiteiden, havaintojen ja kokemusten välittymistä ihmisten kesken.
Viestintä perustuu vuorovaikutukseen ja se tapahtuu yhteisen kielen avulla. Yhteinen kieli on yleensä puhe, mutta se voi olla myös puhetta korvaava keino kuten viittomat, kuvat, esineet tai blisskieli.
Merkittävä osa ihmisten välisestä viestinnästä tapahtuu aina sanattomasti. Erityisesti tunnetilat välittyvät ensisijaisesti eleiden, ilmeiden, hengityksen rytmin, kehon asentojen ym. kautta.
Kieli ilmaisun välineenä
Puhuttu ja kirjoitettu kieli mahdollistaa rajattomat mahdollisuudet ilmaista niin konkreettisia kuin abstrakteja asioita. Kielen avulla voi välittää tietoa myös asioista, jotka eivät ole tilanteessa läsnä.
Kieli on paitsi kerronnan myös ajattelun ja mieleenpainamisen väline. Kielen avulla voi muistella menneitä ja suunnitella tulevaa, käsitellä tunteita, kysyä ja vastata, pyytää ja vaatia, myöntää, kieltää ja vastustaa, kertoa ja kuvitella, valehdella tai hassutella.
Kehittyvä lapsi oppii kielen sekä viestinnän erilaiset käyttötarkoitukset vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa. Viestintätaidot jatkavat kehittymistään läpi elämän.
Kielen ja puheen kehitys
Vuorovaikutus ja viestintä kehittyy vaiheittain. (klikkaa kuva suuremmaksi)
Lapset tuntuvat omaksuvan viestinnän tarkoituksen ja kielen lähes itsestään, vaikka kehityksessä onkin melko suuria yksilöllisiä eroja.
Suurin osa lapsista alkaa ymmärtää tuttuihin tilanteisiin liittyvää puhetta alle vuoden ikäisenä ja sanoo ensimmäiset sanansa noin vuoden ikäisenä. Useimmat lapset alkavat yhdistellä sanoja puolentoista, kahden vuoden iässä.
Muutamaa vuotta myöhemmin lapsen kieli alkaa muistuttaa suurelta osin aikuisten kieltä, vaikka siinä onkin lapsenomaisia piirteitä. Puheen nopea kehitys siis tasaantuu ensimmäisten ikävuosien jälkeen, mutta kielen kehitys jatkuu pitkälle nuoruuteen.
Itse asiassa kieli kehittyy koko elinajan: jokainen uusi viestintäkokemus muokkaa ja rikastuttaa ihmisen kieltä.
Varhaiset vuorovaikutuskokemukset
Vauva tarvitsee syntymästään asti runsaasti kokemuksia siitä, että on mukavaa ja hyödyllistä olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Ne ovat olennaisen tärkeitä jokaiselle lapselle riippumatta siitä, onko lapsella erityisiä riskitekijöitä kehityksessään.
Kun vanhemmat ovat tiiviissä kontaktissa vauvansa kanssa, he tunnistavat yleensä vaistomaisesti, millaista kanssakäymistä vauva tarvitsee ja toimivat sen mukaan. Vanhempien toiminta luo tarpeelliset tukirakenteet lapsen kehitykselle.
Kun kanssakäyminen lapsen ja vanhemman välillä toimii, lapsi oppii
- nauttimaan yhdessäolosta ja olemaan lähellä muita ihmisiä
- suuntaamaan huomionsa toiseen ihmiseen ja olemaan läsnä
- keskittymään ja olemaan tarkkaavainen
- toimimaan yhdessä
- vuorottelemaan eli ottamaan ja antamaan vuoroja
- säätelemään ja kontrolloimaan omaa aktiivisuustasoaan
- käyttämään ja ymmärtämään katsekontaktia
- käyttämään ja ymmärtämään ilmeitä
- käyttämään ja ymmärtämään fyysistä kontaktia
- käyttämään ja ymmärtämään olemuskieltä ja muuta sanatonta viestintää
- ääntelemään ja käyttämään ääntelyä, sanoja ja puhetta merkityksellisesti
- ilmaisemaan ja ymmärtämään tunteita.
Lähde: Nind & Hewett (2011)
Kun kommunikoinnin perusta on rakentunut vahvaksi, lapsi alkaa opetella uusia taitoja kuten sanojen ja kielen käyttämistä ja ymmärtämistä.
Kielen merkitysten oppiminen
Lapsen ja aikuisen yhteiset toiminnan tilanteet ovat tärkeitä myös kielen merkitysten oppimisen kannalta. Ne ovat tilanteita, joissa molemmat ovat saman asian äärellä ja katsovat tai tutkivat samaa esinettä tai asiaa.
Yhteisissä tilanteissa aikuinen alkaa tyypillisesti nimetä niitä asioita, ihmisiä ja tekemisiä, joihin lapsi kiinnittää huomion. Näin lapsi oppii, että eri sanoilla voidaan viitata erilaisiin kohteisiin ja että sanoilla on eri ihmisille sama merkitys.
Aluksi lapsen omassa kehittyvässä kielessä sanojen merkitykset voivat olla hiukan erilaisia kuin aikuisilla. Tämä johtuu paitsi suppeammasta sanavarastosta myös siitä, että hän jäsentää ympäröivää maailmaa eri tavalla kuin aikuiset.
Käsitteiden rajat voivat olla toisaalta laajemmat ja toisaalta suppeammat. Tai lapsi voi aikuisten mielestä käyttää kokonaan "vääriä" sanoja. Sanojen merkitykset alkavat kuitenkin vähitellen tarkentua ja vastata yhä enemmän aikuisen kielen merkityksiä.
Yhteisen kielen ei tarvitse olla puhuttu kieli
Vuorovaikutuksen toimivuus ei välttämättä perustu aina puhutun tai kirjoitetun kielen käyttöön. Olennaista on se, että osapuolet käyttävät sellaista ilmaisukeinoa, jonka molemmat osaavat. Lue lisää puhetta korvaavasta kommunikoinnista.
Asiantuntijana puheterapeutit Kaisa Laine ja Kaisa Martikainen, Kehitysvammaliiton Tikoteekki
Kirjallisuutta ja oppaita
Nind, M. & Hewett, D. (2011). Voimauttava vuorovaikutus. Opas toimintatavan käyttöön. Helsinki, Kehitysvammaliitto.