Kuva: Pekka Elomaa
Muistisairaus muuttaa ihmisen kykyä ilmaista itseään ja ymmärtää ympäristönsä viestintää.
Vaikka puhe ja ymmärryskyky katoavatkin sairauden edetessä, muistisairas ihminen tarvitsee entiseen tapaan läheisyyttä ja kontakteja muihin ihmisiin. Halu olla vuorovaikutuksessa säilyy ihmisellä elämän loppuun saakka.
Monia asioita voi ilmaista myös sanattomasti. Hellä katse, huvittunut ilme, lempeä kosketus ja iloinen äänensävy kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Muistisairaudet
Muistisairaus koskettaa yhä useamman ihmisen elämää, koska väestön ikääntyessä muistisairaiden ihmisten määrä lisääntyy. Yleisimpiä muistisairauden aiheuttajia ovat Alzheimerin tauti sekä aivojen verenkiertohäiriöt.
Sairaus ilmenee monin eri tavoin ja oireet etenevät yksilöllisesti. Tyypillisimmin oirekuvaan liittyy muistihäiriöiden lisäksi kielellisiä vaikeuksia, havaintotoimintojen häiriöitä sekä ajattelun ja toiminnanohjauksen vaikeutumista.
Etenevä muistisairaus voidaan jakaa oireiden vaikeusasteen mukaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan muotoon. Se, että muutos tapahtuu vähitellen, antaa sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen aikaa sopeutua muuttuvaan käyttäytymiseen ja ilmaisuun.
Kun sanojen löytäminen vaikeutuu
Muistisairauden lievässä vaiheessa ihminen puhuu yleensä sujuvasti ja ymmärrettävästi ja ymmärtää hyvin tuttua, arkipäiväänsä liittyvää puhetta.
Keskusteleminen voi kuitenkin olla tavallista hitaampaa, kun sanojen löytäminen vaikeutuu. Muistisairas saattaa myös käyttää vääriä sanoja tai unohtaa, mistä hän oli puhumassa. Tämä aiheuttaa hämmennystä keskustelun molemmille osapuolille.
Tavanomaista arkea ja siihen liittyvää sosiaalista elämää harrastuksineen on tärkeää jatkaa entiseen tapaan. On tärkeää tehdä asioita, jotka virkistävät ja tuovat mielihyvää. Sosiaalinen kanssakäyminen, kuunteleminen, keskittyminen, asioiden kertaaminen ja muisteleminen pitävät aivot aktiivisina.
Muistin tukena voi käyttää itselle tuttuja apuvälineitä kuten kalenteria, kännykän muistutusta, muistilappuja ja kauppalistoja.
Kun puhuminen vähenee
Muistisairauden edetessä kielelliset vaikeudet lisääntyvät.
Oma-aloitteinen puhuminen vähenee ja sanoja on entistä vaikeampi saada mieleen. Puheeseen tulee yhä enemmän tilanteeseen sopimattomia tai merkityksettömiä sanoja. Tutun, päivittäin toistuvan puheen ymmärtäminen onnistuu vielä melko hyvin.
Tässä vaiheessa on tärkeää hyödyntää niitä jäljellä olevia kommunikoinnin vahvuuksia, joita jokaisella muistisairaalla ihmisellä on.
Keskustellessa kannattaa jutella "tässä ja nyt" -asioista ja ottaa puheen rinnalla käyttöön sanattomat keinot, kuten eleet sekä asioiden osoittaminen konkreettisesta ympäristöstä.
Edelleen on tärkeää tehdä asioita, jotka tuottavat iloa ja joita voi tehdä yhdessä. Yhdessä voi esimerkiksi katsella valokuvia ja muistella, tehdä hyvää ruokaa ja ruokailla, ulkoilla, kuunnella lempimusiikkia ja laulaa tuttuja lauluja.
Kun kommunikointi muuttuu sanattomaksi
Pitkälle edennyt muistisairaus vie kyvyn sanalliseen viestintään, mutta vuorovaikutus ja kommunikointi ei kuitenkaan lopu kokonaan.
Muistisairaalla ihmisellä on edelleen paljon sanattomia keinoja, joiden avulla hän voi ilmaista mielipiteitään, tarpeitaan ja tunnetilojaan.
Läheisen kannattaakin herkistyä havainnoimaan kumppaninsa olemuskieltä ja miettiä, mitä muistisairas ihminen kertoo äänenpainoillaan, katseellaan, kosketuksellaan, naurullaan, ilmeillään, eleillään ja toiminnallaan.
Näitä sanattomia keinoja muistisairaan läheisen kannattaa itsekin käyttää mahdollisimman paljon. Mutta kaikkein tärkeintä on antaa aikaa, olla lähellä ja ilmaista välittämistä.
Jokainen hetki on mahdollisuus hyvään kohtaamiseen
Muistisairaan ihmisen hyvässä kohtaamisessa tärkeintä on tasavertaisuus.
Läheisten ja ammattilaisten on hyvä muistaa, että ihminen on sairaudestaan huolimatta edelleen se sama ihminen, joka hän on aina ollut. Hänellä on oma elämänhistoriansa, tietyt ajan myötä muodostuneet arvot ja mielenkiinnon kohteet, persoonallisuus sekä yksilöllinen tapansa sopeutua tilanteeseen.
Vaikka muistisairas ihminen toimii ja viestii eri tavoin kuin ennen, hänellä on silti monia taitoja, joiden varaan vuorovaikutuksen voi rakentaa. Arjen tilanteet tarjoavat paljon mahdollisuuksia hyvään kohtaamiseen.
Yhteisistä onnistumisista kannattaa iloita ja hankalissa tilanteissa auttaa, jos asiaan pystyy suhtautumaan huumorilla.
Läheinen tai ammattilainen voi tukea vuorovaikutusta monin eri keinoin. Seuraavaksi kuvatut periaatteet auttavat kohtaamisessa, olipa sitten kyse muistisairaan ihmisen ensitapaamisesta tai päivittäin toistuvasta tilanteesta:
Pysähdy kohtaamaan hänet
Ole oma itsesi
- Älä suorita vuorovaikutusta tai piiloudu tietyn roolin taakse vaan pyri aina luomaan luottamuksellinen, välittämisen ilmapiiri.
- Pyri spontaanisuuteen.
Ole kiireetön ja aidosti läsnä
- Rauhoita oma mielesi ja viestitä olemuksellasi kiireettömyyttä.
- Kohdista huomiosi vain häneen: ole lähellä, samalla tasolla, katso silmiin ja kumarru häntä kohti.
- Auta myös häntä keskittymään: kosketa kädestä, puhuttele nimeltä ja suuntaa puheesi suoraan hänelle.
Ole myönteinen
- Viestitä sanoillasi ja olemuksellasi positiivisuutta, optimismia ja toivoa.
- Hymyile ja käytä myönteistä äänensävyä.
- Tue turvallisuuden ja onnistumisen tunteita.
Ole tilanneherkkä ja joustava
- Kuuntele, katsele ja tunnustele ilmapiiriä.
- Lue ilmeitä ja sanattomia viestejä.
- Ole kärsivällinen ja valmis yllättäviin käänteisiin.
- Älä luovuta vaan käytä luovuuttasi.
Odota ja anna aikaa
- Odota rauhassa, että hän saa ilmaistua asiansa.
- Älä keskeytä, arvaile tai korjaa hänen ilmauksiaan. Anna hänelle aikaa reagoida ja vastata.
Yritä ymmärtää hänen näkökulmaansa
- Pyri sisäistämään hänen kokemuksensa ja tunnetilansa.
- Ole empaattinen ja vastaa hänen tunteisiinsa.
- Tutustu häneen ihmisenä, tutki hänen elämänhistoriaansa.
- Kysy muilta, jos et ymmärrä.
Mukauta oma ilmaisusi hänen tarpeidensa mukaan
- Huomioi hänen kykynsä ymmärtää puhetta ja muuta viestintää.
- Käytä normaalia puheääntä ja puhu rauhallisesti.
- Puhu vain yhdestä asiasta samassa lauseessa. Tarjoa vain yksi vaihtoehto kerrallaan ja odota hänen reaktiotaan.
- Kysy kysymyksiä, joihin voi vastata ”kyllä”, ”ei” tai ”en tiedä”.
- Kerro myönteisesti ja konkreettisesti, mitä odotat hänen tekevän. Älä käytä kieltolauseita, koska niiden ymmärtäminen on vaikeaa. Pilko moniosaiset toimintaohjeet lyhyemmiksi.
- Muistuta, mistä olitte puhumassa, jos hän unohtaa tai syrjähtää aiheesta.
- Käytä hänelle tuttuja, arkipäivän sanoja.
- Käytä asioista niiden nimiä (lusikka, Minna, kesällä).
- Vältä epäsuoria viittauksia asioihin, ihmisiin tai tapahtumiin (tuo, hän, silloin).
- Käytä eleitä ja osoittamista puheesi tukena. Piirrä, näytä kuvasta tai esitä, mitä tarkoitat.
Tarkkaile, miten hän ymmärtää ja haluaako hän jatkaa vuorovaikutusta.
- Toista kerran, jos sinusta tuntuu, että hän ei ymmärtänyt.
- Ilmaise asia tarvittaessa eri tavoin.
- Lopeta tilanne, jos hän ei halua jatkaa.
- Palaa asiaan uudelleen myöhemmin.
Nauti yhdessäolosta!
Kirjallisuutta
Laaksonen, R., Rantala, L. & Eloniemi-Sulkava, U. (2004). Ymmärrä - tule ymmärretyksi. Vuorovaikutus dementoituneen kanssa. Dementiapotilaiden hoidon kehittäminen, Julkaisu n:o 6/2002. 2. painos. Suomen dementiahoitoyhdistys, Helsinki.
Leskelä, L. (2012). Selkokielisen vuorovaikutuksen ohjeet. Kirjassa: L. Leskelä & C. Lindholm (toim.) Haavoittuva keskustelu. Keskustelunanalyyttisiä tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 6. Kehitysvammaliitto ry, Helsinki.
Lindholm, C. (2010). När orden fattas - om demens, språk och kommunikation. Liber, Stockholm.
Semi, T. (2004). Ihmetekoja kaapista löytyvillä aineksilla. Ilmaisullinen kuntoutusmenetelmä dementiatyössä. Opri ja Oleksi, Espoo.
Topo, P., Sormunen, S., Saarikalle, K., Räikkönen, O. & Eloniemi-Sulkava, U. (2007). Kohtaamisia dementiahoidon arjessa. Havainnointitutkimus hoidon laadusta ja asiakkaan näkökulmasta. Stakes, Tutkimuksia 162. Stakes, Helsinki.
Vuori, U. & Heimonen, S. (2007). Tue muistisairaan ihmisen kotona asumista - opas ammattihenkilöstölle. Perusoppaat, julkaisu n:o 4/2007. Suomen dementiahoitoyhdistys, Helsinki.
