Odotan sinun aloitettasi ja seuraan sinun rytmiäsi. Kuva: Kaisa Martikainen.
Jokainen ihminen toimii vuorovaikutuksessa omalla tavallaan. Toiset ovat luonnostaan aloitteellisia, toiset taas mielellään seurailevat tilannetta sivusta, tekevät vähän aloitteita ja vastaavat vain, kun heiltä erikseen kysytään.
Myös mieliala, ajankohta ja keskustelukumppaneiden tuttuus vaikuttavat siihen, miten aktiivisen roolin kukin haluaa ottaa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa.
Vaikeimmin kehitysvammainen ihminen on saattanut vuosien mittaan myös omaksua passiivisen viestintätyylin, jos hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia toimia vuorovaikutuksen aloitteellisena osapuolena. Tällaiseen ihmiseen voi olla vaikea saada kontaktia. Hän tekee hyvin vähän aloitteita eikä oikein tunnu ymmärtävän, mitä häneltä vuorovaikutuksessa odotetaan.
Tilan antaminen aloitteille - tarkkaile, odota ja kuuntele
Osaavan kumppanin tehtävänä on rohkaista vaikeimmin kehitysvammaista ihmistä aloitteen tekoon antamalla hänelle riittävästi tilaa ja aikaa aloitteiden ilmaisemiseen. Vuorovaikutuksessa on tärkeää, että hän saa ohjata tilannetta ja päättää mitä tehdään. Hänen mielenkiinnon kohteensa ja toimintansa käynnistävät vuorovaikutuksen ja kumppani seuraa perässä.
Osaava kumppani voi omalla olemuksellaan ja suhtautumistavallaan osoittaa olevansa kiinnostunut vuorovaikutuksen toisesta osapuolesta ja hänen asioistaan. Hän voi ilmaista odottavansa toisen viestiä joko sanallisesti, ilmeellä tai eleellä. Rohkaiseva katse, myönteinen ilme tai toisen koskettaminen aloitteen merkiksi voivat vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen kanssa toimia paremmin kuin puhe, joka helposti täyttää liiaksikin tilaa vuorovaikutuksessa. Joskus on myös maltettava vain odottaa hiljaa.
Vuorovaikutusrytmin mukauttaminen
Vuorovaikutuksen osapuolet sovittavat usein tiedostamattaan vuorovaikutusrytminsä tilanteen ja kumppaninsa tarpeiden mukaan. Erityisesti vireys- ja tunnetila vaikuttavat siihen, millaisessa rytmissä ihmiset toimivat toistensa kanssa. Virkeän ja aktiivisen kumppanin kanssa toimitaan eri tavoin kuin väsyneen tai surullisen kanssa.
Monen vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen vuorovaikutusrytmi on hitaampi kuin muilla ihmisillä. Myös vireystila saattaa vaihdella suurestikin päivän mittaan ja jopa tilanteenkin sisällä, jolloin hän tarvitsee kumppaninsa tukea pystyäkseen säilyttämään mielenkiintonsa yhteisessä tekemisessä ja vuorovaikutuksessa.
Vuorovaikutuksessa toimiessaan osaavien kumppaneiden on hyvä tietää, miten paljon aikaa juuri tämä ihminen tarvitsee aloitteensa muotoilemiseen tai vastaamiseen. Omaa toimintaa hidastetaan ja nopeutetaan toisen tarpeiden mukaan.
Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen toimintaa ja olemusta havainnoimalla kumppaneiden on mahdollista oppia, millaiset asiat tai toiminnot houkuttelevat häntä mukaan vuorovaikutukseen ja aktiiviseen toimintaan.
Jos vuorovaikutus onnistuu parhaiten aamupäivällä, kannattaa yhteinen tuokio ajoittaa tuohon ajankohtaan. Joskus jokin uusi asia tai tapahtuma voi myös aiheuttaa levottomuutta. Tällöin on tärkeää, että kumppanit tietävät, millä tavoin he saavat toisen rauhoittumaan.
Odottaminen ja toiminnan pysäyttäminen menetelmänä
Varsinkin silloin, kun aloitteen tekemistä vasta harjoitellaan, kannattaa odottamista ja toiminnan pysäyttämistä käyttää menetelmänä mahdollisimman monissa arjen tilanteissa.
Itse asiassa hyvin moni arjen toiminta, joka helposti hoidetaan rutiininomaisesti, onkin potentiaalinen vuorottelu- ja vuorovaikutustilanne. Aloitteen tekeminen ja toimintaan osallistuminen ovat mahdollisia silloin, kun kumppani muistaa odottaa ja antaa niille tilaa.
Esimerkiksi ruokailutilanteessa lusikkaa pidetään ojennettuna suun lähellä ja odotetaan, että toinen reagoi huulia suipistamalla, ja vasta sitten lusikka viedään suuhun. Käsien rasvaustilanteessa käsien rasvaaminen keskeytetään välillä ja odotetaan, mitä vaikeimmin kehitysvammainen kumppani tekee saadakseen rasvauksen jatkumaan.
Hän ohjaa ja osaava kumppani seuraa
Jos vaikeimmin kehitysvammaisella ihmisellä on hyvin vähän aloitteiksi tulkittavia ilmauksia, voi kumppani lähteä esimerkiksi toimintaa jäljittelemällä kokeilemaan, syntyisikö sitä kautta jotakin yhteistä jaettavaa. Myönteiset vuorovaikutuskokemukset rohkaisevat vaikeimmin vammaista kumppania toimimaan itsekin aktiivisemmin ja tekemään aloitteita.
Lähtökohdaksi kannattaa jälleen ottaa sellainen toiminta, jonka arvelee kiinnostavan toista. Esimerkiksi käsien taputtaminen tai tuolin rapsuttaminen voi olla aloite, johon voi tarttua ja johon voi vastata samalla toiminnalla. Oman vuoron jälkeen odotetaan, vastaako vuorovaikutuskumppani uudelleen taputtamalla tai rapsuttamalla.
Odottamisen merkkejä vuorovaikutuksessa
- hiljaa oleminen
- odottava, avoin ilme
- kumppanin koskettaminen
- rohkaiseva hymy, nyökkäys
- kumppanin käden / käsivarren / selän silittäminen
- kasvot samalla tasolla
- kumppanin puoleen kumartuminen
- toiminnan pysäyttäminen
- ajan antaminen vuorovaikutuskumppanin vastaukselle