Tavallisessa, kahden puheella viestivän ihmisen vuorovaikutuksessa molemmilla vuorovaikutuksen osapuolilla on tasa-arvoinen rooli. Heillä on yhtäläiset keinot ilmaista itseään ja vaikuttaa vuorovaikutuksen kulkuun.
Silloin, kun toisen osapuolen keinot ilmaista itseään ja mahdollisuudet ottaa osaa vuorovaikutukseen ovat vähäisemmät, hänen kumppaninsa tehtävänä on ottaa suurempi vastuu vuorovaikutuksen etenemisestä.
Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa vanhempi on ikänsä, taitojensa ja muun kokemuksensa vuoksi vuorovaikutuksen taitavampi osapuoli eli osaava kumppani.
Samalla tavoin lähi-ihmiset, esimerkiksi työntekijät toimivat osaavina kumppaneina varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimiville aikuisille kumppaneilleen. Lähi-ihmisten taidot ja mukautumiskyky vaikuttavat ratkaisevasti vuorovaikutuksen onnistumiseen ja siihen, millaiset mahdollisuudet heidän kumppaneillaan on osallistua yhteiseen tilanteeseen.
Osaavat kumppanit muokkaavat enimmäkseen tiedostamattaan mutta toisinaan myös tietoisesti omaa käyttäytymistään saadakseen vuorovaikutuksen sujumaan.
Esimerkiksi aikuiset viestivät vauvan kanssa tietyllä tavalla, koska heistä on palkitsevaa saada vauvalta vastaus ja seurata, kuinka tämän taidot karttuvat. Samalla he muokkaavat usein tiedostamattaan omaa toimintaansa ja vuorovaikutustilanteita niin, että lapsen on mahdollisimman helppo oppia uusia taitoja ja kehittyä yhä taitavammaksi vuorovaikutuskumppaniksi.
Myös vaikeimmin puhevammaisten ihmisten lähi-ihmiset haluavat saada vuorovaikutuksen toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja haluavat nähdä kumppaninsa taitojen edistyvän.
Uusien taitojen oppiminen on sosiaalinen prosessi, jossa osaavat kumppanit muodostavat tukirakenteen kehitykselle. Heidän tuellaan uusia taitoja opetteleva ihminen selviää toiminnoista, jotka ovat kehityksessä seuraavana, mutta joista hän ei vielä selviydy itsenäisesti. Kun opeteltavaa taitoa on harjoiteltu riittävästi yhdessä, se sisäistyy taidoksi, jota ihminen voi käyttää itsenäisesti muissakin tilanteissa.
Millaisia ominaisuuksia tarvitaan?
Toisen ihmisen ymmärtäminen ja hänen kanssaan toimiminen edellyttää kumppanilta kykyä ja halua asettua toisen asemaan. Aikuisena voi joskus tuntua vaikealta eläytyä lapsen maailmaan.
Vastaavasti meidän ei ole mahdollista tietää aivan varmasti, millä tavalla esimerkiksi vaikeasti kehitysvammainen ihminen hahmottaa ja kokee maailmansa. Arjen kiireen keskellä ei myöskään ole aina helppoa pysähtyä tähän hetkeen ja toiseen ihmiseen. Toista ihmistä ei kuitenkaan ole mahdollista oppia tuntemaan, mikäli ei pysähdy aidosti havainnoimaan hänen ilmauksiaan ja ajatuksiaan.
Omat ennakkoajatukset ja -asenteet tulee asettaa syrjään, jotta pystyy toimimaan tilanteessa toisen aloitteet huomioiden. Vuorovaikutusta tai vuorovaikutustilannetta ei pysty suunnittelemaan etukäteen, joten tilanteeseen on vain uskallettava heittäytyä.
Parhaimmin yhteyden toiseen ihmiseen saa tekemällä asioita, jotka kiinnostavat häntä eniten. Joskus yhteinen toiminta voi ulkopuolisesta näyttää hassulta. Jos kontakti kuitenkin syntyy parhaiten esimerkiksi toisen ilmeitä ja ääntelyä jäljittelemällä, on samantekevää, mitä toiset ihmiset ajattelevat tästä toiminnasta.
Oma innostuneisuus ja ilo yhdessä olemisesta tarttuvat myös vuorovaikutuksen toiseen osapuoleen. Kuva: Pekka Elomaa.
Vuorovaikutus itsessään on niin palkitsevaa, että kumppanukset haluavat kokea näitä tilanteita uudestaan. Herkästi kumppaniaan havainnoimalla osaava kumppani voi löytää juuri sellaisia jakamisen kohteita, jotka houkuttelevat toisen mukaan.
Vuorovaikutukseen ryhdytään silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita ja vuorovaikutus lopetetaan, jos toinen sitä haluaa.
Erilaiset roolit vuorovaikutustilanteissa
Ihmiset ottavat vuorovaikutuksessa herkästi erilaisia rooleja sen mukaan, millaisen kumppanin kanssa he toimivat. Vuorovaikutus- ja viestintätaitoja harjoittelevan ihmisen kanssa toimittaessa osaavan kumppanin käyttämillä vuorovaikutusstrategioilla on suuri merkitys. Toisen osapuolen mahdollisuudet ottaa osaa ja ilmaista itseään määräytyvät pitkälti sen mukaan, millaisen roolin kumppani hänen kanssaan ottaa.
Monet, varsinkin varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivat ihmiset tarvitsevat osaavan kumppaninsa tukea selviytyäkseen arjen tilanteista. Lisätietoa aiheesta vaikeimmin kehitysvammainen kumppani.
Kumppanit haluavat usein myös vuorovaikutuksessa auttaa tällaista ihmistä. He alkavat tehdä asioita vaikeimmin vammaisen ihmisen puolesta jo ennen kuin hän on ehtinyt ilmaista omia tarpeitaan ja itselleen tärkeitä asioita. Arjen kiireen ja aikataulutetun tekemisen keskellä voi myös tuntua vaikealta löytää aikaa vuorovaikutukselle.
Vuorovaikutuksessa, jossa toisella osapuolella on vähemmän keinoja ilmaista itseään, osaava kumppani toimii sekä keskustelukumppanin että uuden opettajan roolissa.
Tällaisessa kaksoisroolissa toimiminen ei ole helppoa. Kun vastuu vuorovaikutuksen etenemisestä on kumppanilla, hän saattaa omaksua herkästi pelkästään ohjaavan ja opettavan asenteen. Kyselemällä ja ottamalla aloitteet itselleen hän voi pyrkiä helpottamaan vuorovaikutusparinsa osallistumista tilanteeseen. Tällöin toisen tehtäväksi jää kuitenkin vain kysymyksiin vastaaminen ja kumppanin aloitteiden myötäileminen.
Jotta vuorovaikutuksesta tulisi tasa-arvoisempaa, on kumppaneiden osattava luottaa myös toiseen ihmiseen ja antaa hänellekin mahdollisuuksia ohjata vuorovaikutusta.
Hän ohjaa - osaava kumppani seuraa
Vuorovaikutustaitoja ja aloitteiden tekoa harjoittelevan ihmisen kanssa toimiessaan osaavan kumppanin on tärkeää olla vuorovaikutuksessa hänen ehdoillaan. Hänen aloitteensa ja mielenkiinnon kohteensa käynnistävät vuorovaikutuksen.
Osaavan kumppanin tehtävänä on muokata omaa viestintätapaansa ja käyttämiään vuorovaikutusstrategioita sellaisiksi, että toisen on mahdollista osallistua vuorovaikutukseen omien kykyjensä mukaan. Osaava kumppani on tilanteessa itse kiireettömästi läsnä ja havainnoi tarkasti vuorovaikutuskumppaninsa olemusta ja toimintaa.
Vuorovaikutuksen nopeus ja tauot rytmitetään kumppanin mukaan. Hänen aloitteitaan havainnoidaan tarkasti ja niihin vastataan välittömästi. Lisätietoa vuorovaikutuksen tukemisesta
Toisen ehdoilla toimiminen tarkoittaa myös sitä, että vuorovaikutus saa vähitellen piirteitä molempien tavasta osallistua siihen. Molemmat oppivat jotakin yhdessä kokemistaan vuorovaikutushetkistä. Osaava kumppani oppii olemaan vuorovaikutuksessa juuri tämän ihmisen kanssa. Vuorovaikutustaitoja harjoitteleva ihminen oppii osaavalta kumppaniltaan yhä kehittyneempiä taitoja.
Vuorovaikutuksen uudet sisällöt
Vuorovaikutuksen perustan on oltava vahva ennen kuin aletaan harjoitella jotakin aivan uutta. Tämän vuoksi uusia asioita otetaan mukaan tilanteeseen vasta, kun toinen on siihen varmasti valmis.
Vuorovaikutuksen kehittymiselle on ratkaisevaa, milloin osaava kumppani tuo uuden asian esille ja miten hän sen tekee. Mikäli esimerkiksi uusi esine, kuva tai jonkin asian tekeminen yhdessä häiritsee jo syntynyttä kontaktia, on hyvä palata takaisin seuraamaan toisen aloitteita.
Toisinaan vuorovaikutuksen sisällöksi riittää pelkkä yhdessä oleminen. Varsinkin varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivan ihmisen kanssa kannattaa aluksi lähteä liikkeelle kontaktin saamisesta ja sen ylläpitämisestä. Kun vuorovaikutuksen perusta on riittävän vahva, voidaan tilanteeseen ottaa mukaan myös muita tekijöitä.
Esimerkiksi vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen voi olla vaikea tutkia uutta ja olla samanaikaisesti vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Osaavan kumppanin täytyy tämän vuoksi odottaa, kunnes hän on lopettanut tutkimisen ja yrittää vasta sen jälkeen jakaa elämystä hänen kanssaan.
Yhteisön vuorovaikutuskulttuuri
Omien vuorovaikutustaitojen kehittäminen edellyttää lähi-ihmisiltä kokeilevaa mieltä. Työyhteisössä uudenlaisten toimintatapojen kokeileminen vaatii myös rohkeutta. Yhteyttä luovien ja vuorovaikutusta eteenpäin vievien toimintatapojen löytäminen vie usein paljon aikaa ja joukkoon mahtuu epäonnistuneitakin yrityksiä.
Jos lähi-ihmiset kuitenkin tekevät uusia asioita yhdessä, ei kenellekään tule epäonnistuessaan sellaista tunnetta, että hän on ainoa, joka ei osaa.
Jokainen pyrkii toimimaan vuorovaikutuskumppanina parhaansa mukaan ja on näin toimiessaan riittävän hyvä kumppani. Yhteisön muiden jäsenten tuella tilanteissa on mahdollista havaita sellaisia, hyvin pieniäkin edistysaskeleita, joita ihminen itse ei vuorovaikutukseen keskittyessään ehkä edes huomaa.
Aito yhteisöllisyys syntyy siitä, että yhteisön jokaista jäsentä kunnioitetaan arvokkaana yksilönä. Jokaisen osallistuminen yhteiseen toimintaan on tärkeää.
Jotta yhteisö voisi toimia jäsenilleen hyvänä ja kannustavana vuorovaikutusympäristönä, lähi-ihmisten on hyvä pitää yhteisön viestintää pysyvänä ja keskeisenä kehittämiskohteenaan. On tärkeää, että kaikki sitoutuvat toimimaan yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Kaikki arjen tilanteet nähdään mahdollisina vuorovaikutustilanteina ja tärkeänä osana yhteisön muuta toimintaa.