Olen viisikymppinen korkeatasoinen autisti (HFA). Diagnoosin sain kolmekymppisenä ja siitä asti olen ollut kuntoutuksen ja tuen piirissä. Olen opiskellut monia eri aloja niin yliopistossa (kieliä, kirjallisuutta, kielitiedettä, viestintää, teologiaa) kuin ammattikoulussa sähköalaa. Nykyään olen kirjoilla yliopistossa teologisessa – pidän välivuotta – sekä toimin autismiaktivistina kirjoittamalla aiheesta (mm. blogeja Papunetiin). Minulla on vireillä kirjaprojektikin siitä, mitä autistinen ajattelu voisi antaa teologialle.
Minulle sananvapaus merkitsee omien näkemysten, kokemusten, ajatusten, tunteiden ja toiminnan jne. ilmaisumahdollisuutta omalla kielellä ja logiikalla samalla muiden sananvapautta kunnioittaen. Teoreettisena ihmisenä minulla on tarve ilmaista ajatuksia usein teorioiden muodossa esim. ajatella, että neurotyypilliset käyttävät symbolista, monimerkityksistä kieltä mutta autistit toimivat enemmän arkkityyppien pohjalta – asioille on malli, jota sitten toteutetaan. Autistina minulla on tarve myös tilanteiden ennakointiin ja strukturointiin. Yleensä sovin ihmisten kanssa etukäteen sähköpostilla tapaamisen pääpiirteet – esim. lenkki – kahvi – keskustelu. Tai lähestyn asioita struktuurilla realiteetit – reaktiot – asian käsittely – uudelleenorientoituminen. Kommunikoin mieluiten kirjallisesti ja siihen nykyteknologia kuten sähköposti ja tekstiviestit ja Whatsapp antavat hyvän mahdollisuuden. Kuviakin voi käyttää viesteissä.
Joudun päivittäin miettimään omaa logiikkaani toiminnassa ja kommunikaatiossa ja suhteuttamaan sitä neurotyypillisten maailmaan, joka kostuu puolestaan persoona- ja sosiaaliset tarinat -keskeisyydestä (kun minun maailmani koostuu siis teorioista, ennakoinnista ja struktuureista). Olen opetellut pyytämään jonkinlaista struktuuria – esim. hammaslääkärissä että porataan vain vähän kerrallaan ja sitten tauko ja jos nostan käden ylös pidetään tauko – mutta ihmisten on yllättävän vaikea vastaanottaa pyyntöjä ennakoinnista ja strukturoinnista. Minua kyllä kuunnellaan mutta usein ei osata toimia ennakoivasti ja strukturoidusti kun oma toimintaperiaate on persoonat ja sosiaaliset tarinat. Nämä puolestaan kuormittavat minua ja alan heti etsiä niistä jotain struktuuria ja ennakoitavaa. En sanoisi, että koen tietoista syrjintää mutta erilaiset tavat – jos niitä ei ymmärretä – aiheuttavat jonkinasteista syrjäytymistä tai halua vetäytyä kommunikaatiotilanteista.
Minusta sananvapauteen liittyy myös velvollisuus yrittää selittää omaa tapaa kommunikoida ja toimia. Toivottavasti tämä puheenvuoro antoi joitain suuntaviivoja autistin sananvapauden ymmärtämiseen ja tukemiseen.