Tukiviittomat ovat viittomakielen viittomia, joita käytetään puheen rinnalla ja täydentämässä puhetta. Tukiviittominen soveltuu varhaiseksi kommunikointikeinoksi eriasteisissa puheen ja kielenkehityksen häiriöissä.
Viittomat mahdollistavat kommunikoinnin, jos puhe viivästyy. (Video: Tikoteekki)
Tukiviittomat tulisi sisällyttää kommunikointiin aina, kun varhaislapsuudessa on merkkejä puheen kehityksen viivästymisestä. Jos puheen ja kielen erityisvaikeudet ovat laajat, viittomista voi tulla myös pysyvä kielellinen kommunikointikeino.
Tukiviittomia lapsen arkeen (YouTube) -video perehdyttää tukiviittomien käyttöön sekä tarjoaa perussanastoa arkipäivän tilanteisiin.
Viittova kieliympäristö (kielikylpy) on keskeinen viittomakommunikointia edistävä asia, sillä viittomien omaksuminen tapahtuu mallioppimisena. Viittovalla kieliympäristöllä tarkoitetaan henkilön päivittäisiä kommunikointikumppaneita, esimerkiksi lapsen vanhempia ja päivähoidon työntekijöitä.
Videon toteutus: Tikoteekki.
Viittovan kieliympäristön varmistamiseksi lapsen perhe on oikeutettu saamaan viittomaopetusta. Viittomaopetusta voi saada sosiaalitoimen kustantamana palveluna, jota kutsutaan kommunikaatio-ohjaukseksi ja opetukseksi. Lue lisää kommunikaatio-ohjauksesta.
Kielikylpy viittomien oppimisessa
Miksi viittomat?
Varhainen viittominen mahdollistaa kommunikoinnin ja kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa silloinkin, kun puhe ei toimi kommunikointikeinona. Viittominen mahdollistaa myös käsitteiden käytön ja edistää siten kielellisten ilmaisukeinojen kehittymistä.
Tahdonalaisiin liikkeisiin perustuva viittominen tukee myös puheessa tarvittavien tahdonalaisten liikkeiden kehittymistä ja yleistä motoriikan kehittymistä.
Kenelle tukiviittomat soveltuvat?
Tukiviittomat soveltuvat henkilöille, jotka pystyvät havaitsemaan ja tulkitsemaan käsillä tuotettuja liikkeitä sekä tuottamaan liikkeitä itse. Käsien käyttö itsessään edellyttää ylävartalon ja yläraajojen asennonhallintaa.
Mitä tukiviittomat ovat?
Viittomat sanoista KUKKA (vasemmalla) ja SADE (oikealla). Kuviin piirretyt nuolet ilmaisevat viittoman liikettä.
Tukiviittomat ovat viittomakielen yksittäisiä perusviittomia. Tukiviittominen eroaa kuitenkin viittomakielisestä ilmaisusta muun muassa rakenteensa puolesta.
Koska tukiviittomilla pyritään edistämään puheen kehitystä, viittominen tapahtuu aina puhutun kielen mukaisessa järjestyksessä.
Tukiviittomilla ilmaistaan yleensä viestin kannalta keskeiset sanat, niin sanotut avainsanat. Siksi tukiviittomia onkin aiemmin kutsuttu avainviittomiksi, selkoviittomiksi sekä puhetta vahvistaviksi viittomiksi.
Kehitysvammaliiton Tikoteekki esittelee tukiviittomia.
Väliaikainen tai pysyvä viestintäkeino
Tukiviittomien käyttö lisää kuulevien puhevammaisten lasten ja usein aikuistenkin puheyrityksiä ja puheen kehitystä. Jos puhe kehittyy, se syrjäyttää viittomat. Joillakin puheen kehityksen häiriö on kuitenkin niin vaikea, että tukiviittomista tulee heille pysyvä kommunikointikeino.
Kyky ilmaista ja ymmärtää viestejä luo pohjan kommunikaatiotaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle.
Kun lapsen puheen kehitys viivästyy, lapsen päivittäisten kommunikointikumppaneiden eli perheen ja päivähoidon tulisi aloittaa tukiviittomien käyttö puheensa rinnalla. Puheesta tulisi viittoa vähintään avainsanat eli viestin ymmärtämisen kannalta keskeiset sanat.
Viittomista tulisi jatkaa lapsen kanssa niin kauan, kunnes lapsi puhuu enemmän kuin viittoo.
Kolme pientä porsasta -sadussa kerronta tapahtuu tukiviittomilla. Satuja ja lauluja kannattaa hyödyntää viittomien opettelussa.
Lisää aiheesta
Vittomat kommunikoinnissa -opasvihkonen
Painetun oppaan voi tilata Tikoteekistä: tikoteekki[at]kvl[dot]fi.
Vallioniemi S., Vento J. (2010): Tukiviittomien merkitys lapsen kommunikoinnin pulmissa. (Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut)
Valmista materiaalia viittomakuvilla