Ymmärrämme toisiamme. Kuva: Kaisa Martikainen.
Ihmiset pyrkivät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa yhteisymmärrykseen.
Keskustellessaan vuorovaikutuksen osapuolet tarkkailevat, miten toinen ymmärtää oman viestin. He tekevät myös tarkentavia kysymyksiä, mikäli eivät ymmärrä, mistä toinen puhuu.
Sanonta "toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä" kuvaa hyvin tilannetta, jossa keskinäinen yhteisymmärrys puuttuu. Väärinymmärrykset ja katkokset ovat yleisiä tavallisessakin keskustelussa, mutta ne useimmiten ratkeavat, kun keskustelijat ovat aktiivisia, kyselevät jos eivät ymmärrä ja tarjoavat tarvittaessa lisätietoa.
Silloin, kun vuorovaikutuksen toisena osapuolena on ihminen, jolla on vähän keinoja ilmaista itseään, kumppanit joutuvat usein tilanteeseen, jossa he miettivät, mitä toinen mahtaa ilmauksellaan tarkoittaa. Kumppaneiden voi myös olla vaikea tietää, miten hyvin hän ymmärtää heidän viestejänsä.
Hetket, jolloin yhteisymmärrys löytyy, ovat kuitenkin hyvin palkitsevia molemmille vuorovaikutuksen osapuolille. Tunne siitä, että minä ymmärsin ja minua ymmärrettiin rohkaisevat yrittämään uudelleen. Pelkkä yhdessä oleminen voi myös olla niin palkitsevaa, ettei aina olekaan pääasia, tulivatko kaikki viestit oikein ymmärretyiksi.
Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen viestien ymmärtäminen
Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen viestien ymmärtäminen voi joskus tuntua vaikealta eikä aina voikaan täysin ymmärtää, mitä toinen haluaa kertoa.
Oikeaa tulkintaa tärkeämpää on se, että osaavat kumppanit yrittävät eläytyä toisen kokemusmaailmaan ja sitä kautta yrittävät löytää jonkinlaisen tulkintaehdotuksen. Usein ilmaukset liittyvät käsillä olevaan hetkeen tai johonkin tälle ihmiselle tärkeään asiaan tai kokemukseen.
Tulkintaehdotuksen jälkeen osaavien kumppaneiden on tärkeää havainnoida, millaisen reaktion se herättää vastapuolessa. Yleensä olemuksesta tai muusta viestinnästä voi päätellä, hyväksyykö toinen tulkinnan vai ei. Vasta molemminpuolisen yhteisymmärryksen vallitessa voidaan toimia tulkinnan mukaan.
Joskus voi vasta pidemmän ajan päästä ilmetä, että tulkinta ei osunutkaan oikeaan. Esimerkiksi ruokailutilanteessa vaikeimmin kehitysvammainen ihminen hymyilee kumppanin tuodessa pöytään ruokaa. Kumppani tulkitsee hymyn sanoen "Ah, ruokaa. Sinä haluat varmaan nyt syödä". Jos ruoka ei maistu ollenkaan ja ruoan tarjoaminen aiheuttaa vain sen, että suu menee yhä tiukemmin kiinni, kumppani voi miettiä, oliko hymyllä jokin toinen merkitys. Hymyhän saattoi tarkoittaa, että toinen oli vain iloinen saadessaan seuraa.
Lähi-ihmisten ei pidä pelätä väärien tulkintojen tekemistä, koska ne antavat vaikeimmin kehitysvammaiselle kumppanille tärkeää tietoa siitä, millaiset keinot eivät toimi. Kun hän saa kuulla tai havaita, että hänen viestiään ei ole ymmärretty oikein, hän saa mahdollisuuden kokeilla jotain muuta, paremmin toimivaa ilmaisutapaa.
Ymmärtämistä ei myöskään kannata teeskennellä silloin, kun ei oikeasti ymmärrä. Sen sijaan toiselta voi kysyä, "Tätäkö tarkoitit?" tai "Näytätkö uudelleen?". Joskus voidaan joutua neuvottelemaan pitkään, kunnes päästään perille siitä, mikä alkuperäisen viestin tarkoitus oli.
Hyvin varhaisten taitojen varassa toimiva ihminen ei vielä kykene tarkoitukselliseen viestintään eikä hän tästä syystä pysty kertomaan sitäkään, onko hänen viestinsä tulkittu oikein.
Olemuksensa avulla hän kuitenkin ilmaisee monia asioita, kuten hyvää tai huonoa oloa. Kun näitä ilmauksia tulkitaan johdonmukaisesti ja niihin vastataan, voi vaikeimmin kehitysvammainenkin ihminen oppia vähitellen, että hänen omilla ilmauksilla on tietty merkitys.
Ymmärtämisen tarkkaileminen
Vuoropuhelun aikana osaavan kumppanin tulee havainnoida tarkasti myös sitä, miten vaikeimmin kehitysvammainen vuorovaikutuskumppani ymmärtää hänen viestinsä.
Jos vuorovaikutuksen toinen osapuoli ei esimerkiksi toimi kehotuksen mukaisesti, voidaan päätellä, että hän ei ole ymmärtänyt viestiä tai jotakin osaa siitä. Puheen lisäksi voi olla tarpeen käyttää muita keinoja, jotka tukevat viestin ymmärtämistä.
Usein arkipäivän tilanteissa voi vaikuttaa siltä, että vaikeimmin kehitysvammainenkin ihminen ymmärtää kaiken puheen. Tosiasiassa hän saattaa tehdä tulkintansa aiempien kokemuksiensa tai tilanteeseen liittyvien tai sitä ennakoivien muiden vihjeiden avulla.
Usein vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen arki toistuu samantapaisena päivästä toiseen ja tietyt ilmaukset liittyvät tiettyihin rutiineihin ja toimintahetkiin.
Rutiinissa pysyminen helpottaa tilanteiden ymmärtämistä. Tällöin asiat sujuvat ja yhteisymmärrys löytyy helposti.
Vasta uudet, yllättävät tilanteet ja niiden aiheuttama hämmennys voivat paljastaa, että ymmärtämisessä on puutteita. Näiden tilanteiden analysointi jälkikäteen voi auttaa lähi-ihmisiä oivaltamaan, millä tavalla he itse voivat helpottaa tilanteiden ymmärtämistä ja muokata omaa ilmaisuaan kumppaninsa kommunikointitarpeita vastaavaksi.
Yhteisymmärryksen tarkistamisen merkkejä vuorovaikutuksessa
- tulkintaehdotuksen tarjoaminen, ilmauksen toistaminen, asian nimeäminen
- vuorovaikutuskumppanin havainnoiminen tulkintaehdotuksen jälkeen, onko hän tyytyväinen ehdotukseen
- varmennuskysymysten esittäminen
- vahvistuksen pyytäminen
- ymmärtämisen tarkkaileminen.