Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta tuli voimaan huhtikuussa 2019. Laki määrää, että julkisen sektorin verkkosivujen ja mobiilipalvelujen tulee olla saavutettavia. Lakia sovelletaan myös vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimiviin julkisiin yrityksiin sekä finanssialan toimijoihin. Laki koskee myös järjestöjä, jotka saavat yli puolet rahoituksestaan julkisilta tahoilta.
Lain vaatimusten noudattamista valvoo Suomessa Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Lain vaatimukset ja siihen liittyvää ohjeistusta löytyy saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolta.
Lainsäädäntö perustuu Euroopan unionin direktiiviin julkisen sektorin verkkopalveluiden saavutettavuudesta eli niin sanottuun saavutettavuusdirektiiviin. Kyseinen direktiivi tuli voimaan vuonna 2016.
Lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että kaikki käyttäjät voivat vammoistaan ja toimintarajoitteistaan riippumatta käyttää julkisia verkko- ja mobiilipalveluja.
Laki määrittelee vähimmäistason saavutettavuudelle
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta määrittelee vähimmäistason verkkopalvelujen saavutettavuudelle. Lain pohjana toimii World Wide Web Consortiumin laatima Verkkosisällön saavutettavuusohjeistus WCAG (taso AA).
WCAG sisältää joukon saavutettavuutta mittaavia teknisiä onnistumiskriteerejä. Saavutettavien verkkosivustojen tulee läpäistä nämä kaikki onnistumiskriteerit.
Jokainen EU:n jäsenvaltio voi halutessaan tiukentaa saavutettavuusvaatimuksia ja tehdä direktiiviin lisäyksiä toteuttaessaan sen vaatimukset osaksi kansallista lainsäädäntöään.
Saavutettavuusdirektiivi on merkittävä edistysaskel kohti parempaa sähköisten palveluiden saavutettavuutta.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta on luonut julkisen sektorin toimijoille uusia velvoitteita. Monet niistä paransivat verkkopalveluidensa saavutettavuutta jo ennen lain voimaan tuloa.
Lisää aiheesta
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 Finlexin sivuilla