Tekstin koko ja kirjasintyyppi

Teks­tin koko

Verk­ko­si­vuil­la tu­lee käyt­tää riit­tä­vän suur­ta ja sel­ke­ää font­tia. Tämä aut­taa heik­ko­nä­köi­siä ja usein myös lu­ki­häi­riöi­siä käyt­tä­jiä.

Ei ole ole­mas­sa yhtä oi­ke­aa teks­tin ko­koa. Osa käyt­tä­jis­tä hyö­tyy pal­jon suu­res­ta teks­ti­koos­ta, kun taas moni lu­kee mie­luum­min pie­nem­pää teks­tiä.

Teks­tin kool­la sekä teks­tin ja taus­tan vä­li­sel­lä tum­muus­kont­ras­til­la on yh­teys. Jos käy­tet­ty font­ti on pien­tä, tum­muus­kont­ras­tin tu­li­si olla suu­ri.

Käyt­tä­jät voi­vat yleen­sä sää­tää teks­tin ko­koa se­lai­mes­ta kä­sin. Osa saat­taa käyt­tää ruu­tua suu­ren­ta­via apu­vä­li­nei­tä, joil­la teks­tiä voi­daan suu­ren­taa.

Kai­kil­la käyt­tä­jil­lä ei kui­ten­kaan ole apu­vä­li­nei­tä ei­vät­kä käyt­tä­jät aina osaa suu­ren­taa teks­tiä se­lai­na­se­tuk­sis­ta. Tä­män vuok­si on suo­si­tel­ta­vaa li­sä­tä verk­ko­si­vuil­le toi­min­to, jol­la voi­daan suu­ren­taa tai pie­nen­tää teks­tin ko­koa.

Kir­ja­sin­tyyp­pi

Teks­tin kir­ja­sin­tyyp­pi vai­kut­taa olen­nai­ses­ti sel­key­teen ja ym­mär­ret­tä­vyy­teen. Tä­hän­kään ei ole ole­mas­sa yhtä oi­ke­aa tai pa­ras­ta vaih­toeh­toa, sil­lä käyt­tä­jät ja pää­te­lait­teet ovat eri­lai­sia.

Ta­val­li­ses­ti kui­ten­kin kan­nat­taa suo­sia päät­teet­tö­miä sans-se­rif-tyy­li­siä font­te­ja.

Sel­keäs­tä fon­tis­ta hyö­ty­vät eri­tyi­ses­ti nä­kö­vam­mai­set ja lu­ki­häi­riöi­set käyt­tä­jät sekä sellaiset käyttäjät, jot­ka se­laa­vat verk­ko­si­vu­ja hie­man van­hem­mil­la ja pie­ni­re­so­luu­tioi­sil­la (epä­tar­koil­la) näy­töil­lä.

Esi­mer­kik­si usein käy­tet­ty pää­tee­tön font­ti Arial on useal­le käyt­tä­jäl­le mel­ko hy­vin luet­ta­va.

Päät­teel­li­sis­tä se­rif-fon­teis­ta tun­ne­tuin lie­nee Ti­mes New Ro­man.

Päät­teel­lis­ten font­tien etu on yleen­sä se, että niis­sä eri kir­jai­met ovat osit­tain pa­rem­min tun­nis­tet­ta­vis­sa. Esi­mer­kik­si pie­nel­lä kir­joi­tet­tu l-kir­jain ja isol­la kir­joi­tet­tu I-kir­jain näyt­tä­vät päät­teet­tö­mil­lä fon­teil­la usein hy­vin sa­man­lai­sil­ta.