Haastavaan käyttäytymiseen auttaa parhaiten ennakointi, ennakointi ja taas ennakointi!

Hei, blogini lukijat! Vuoden taon jälkeen aloin kaivata taas Koulupoluille blogin pariin kirjoittamaan minulle niin tutusta ja rakkaasta aiheesta eli toiminta-alueittain opetuksesta.

Tässä välillä Papunet on upeasti uudistunut ja erityisopetuskin on Suomessa uudistuksen alla. Oma työnkuvani on vaihtunut ainakin täksi lukuvuodeksi erityisluokanopettajasta kolmessa luokassa kiertäväksi tuntiopettajaksi. Olen myös kouluttautunut nepsyvalmentajaksi.

Nyt on taas aika ottaa läppäri syliin ja jatkaa blogia akut laduttuna uudella innolla ja ideoilla.

Syksyn ensimmäisen postauksen aiheen sain, kun kuuntelin erityisluokanopettaja Timo Latsan Elmeri-koulujen henkilöstölle tekemää etäkoulutusta ”Turvallinen huominen”.

Sain koulutuksista vuosien työkokemuksen jälkeenkin niin paljon oivalluksia haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisemiseen liittyen, että kysyin sähköpostihaastattelussa myös teille lukijoille Timon viisaat pohdinnat ja vinkit aina ajankohtaisesta aiheesta.

Timo Latsan esittäytyminen

”Moi, minä olen Timo Latsa, erityisluokanopettaja Kuopiosta. Vuosituhannen alusta lähtien olen ollut erityispuolella opena ja koko elämäni hieman nepsynä. Kun oma tausta on lievä ADHD, niin on yleensä aika helppo samaistua noiden omien sankareiden tempauksiin.

Erityisluokanopettajan puuhan lisäksi pyöritän omaa firmaa ja sen piikkiin olen tehnyt parikymmentä vuotta lähinnä AVEKKI – koulutuksia. Viime vuosina on tullut mukaan työnohjaus ja viime keväänä suoritin nepsy-valmentajan tutkinnon. Tosin kurssia käydessä huomasin, että olen nepsyillyt duunissani koko sen ajan, mitä siellä olen ollut. Omia koulutuksia on tullut mukaan kuvioihin ja marraskuussa on tulossa myös yliopistolle verkkokoulutuksia tarjolle. ”

Mistä haastava käytös kouluissa useimmiten johtuu? Minkälaisia asioita siinä on taustalla?

”Tämä kysymys on laaja – tai oikeastaan vastaus on laaja ja monenkirjava. Oppilaat eivät mielestäni ole niinkään vuosien saatossa muuttuneet, ihan samanlaisia mekin olimme meidän nuoruudessamme, mutta rajat olivat silloin vähän tiukemmat aikuisilta. Mutta onhan se totta, että vanhemmilla on arjessa haasteita ja ne näkyvät myös lapsien elämässä. Lapsilla on paljon enemmän tarkkaavaisuuden häiriöitä, ja itse pidän kännyköitä ja tätä hektistä maailmaa monen pahan alkuna ja juurena. Lapset eivät vain osaa keskittyä nykyään.

Isot oppimisympäristöt on vallannut paljon kouluja ja ne kokemukset, mitä itsellä niistä on, niin ovat vaihtelevia. Oman luokan oppilailleni ne paikat ovat varmasti hyvin kaoottisia, koska sieltä monesti puuttuu selkeä struktuuri ja valinnan mahdollisuuksia on paljon. Ja jos on yhtään vilkkaampi sankari, niin he kyllä keksivät kaikkea viriiliä toimintaa tämmöisissä ympäristöissä. Joskus pohdin itseäni lapsena tuommoiseen ympäristöön, niin voin kertoa, että olisi opettajilla ollut pitkiä päiviä!

Toisaalta osalle lapsista tuntuu tämmöinen tapa opiskella sopivan valtavan hyvin ja samantyyppistä kokeilua tein myös itse ollessani pienessä koulussa luokanopettajana.

Nyt omassa erityisluokanopettajan työssäni voin vaikuttaa siihen, millaiseen luokkaan oppilas tulee. Rakennamme muiden aikuisten kanssa luokan, jossa on selkeä struktuuri, selkeät säännöt, välittävä ja läsnä oleva ilmapiiri – eli lyhyesti sanottuna Rajat ja Rakkaus.

Mutta kaikkiaan, taustalla on paljon asioita sekä paljon erilaisia näkemyksiä siitä, mikä olisi lapselle hyvä. Sitten joskus nämä Nuoret Sankarit, joilla on nepsy-oireita, voivat jäädä tänä päivänä helposti jalkoihin.”

Miten haastavaa käyttäytymistä voi ennaltaehkäistä pitkällä aikajänteelle esimerkiksi syksyllä lukuvuotta suunniteltaessa?

”Tämä kysymys on minun lempiaiheitani! Ennakointi, ennakointi ja taas ennakointi. Tähän on vaikea vastata mitenkään lyhyesti. Mutta se, mitä me syksyllä rakennetaan ennakoiden, luo lapsille turvallisen polun pärjätä pitkän vuoden koulussa.

Syksyllä ensimmäiseksi me kokoonnumme yhdessä luokan aikuisten kanssa ja käydään läpi hyvinkin tarkkaan meidän kaikki oppilaat. Pohdimme tekemieni kaavakkeiden kautta oppilaan vahvuudet ja haasteet, sekä millä tavalla voimme auttaa lasta näiden haasteiden kanssa. Ja kaikki luokan aikuiset sitoutuvat tähän ja noudattavat sitä kutakuinkin samalla tavalla luokan arjessa. Eli hyvin vahva oppilaantuntemus, millainen oppilas on vihreällä, keltaisella ja punaisella.

Käymme ympäristön läpi, sen vaarat ja vaaran paikat, mietimme reitit mitä kautta kuljemme, missä mahdollisesti rajoitamme ja mitä me tarvitsemme näihin tiloihin. Teemme myös tarkat suunnitelmat siitä, miten toimimme eri tilanteissa ja eri paikoissa.

Pohdimme kiinnipidon tarpeet ja miten kunkin oppilaan kohdalla tulee toimia, jos rajoittamiseen pitää mennä. Mietimme tilanteen tuomat vaarat ja riskit sekä miten pystymme minimoimaan kiinnipitoihin liittyvät riskit – tähän vastaus on koulutus ja hyvä harjoittelu miten toimimme rajoittamistilanteissa.

Lisäksi käymme läpi ennakkoon jälkiselvittelyt sekä aikuisten että oppilaiden kanssa. Ja koitamme pitää itsemme avoinna oppimiseen, koska on aina tilanteita, jolloin aikuinen tekee virheen. Käsi ylös virheen merkiksi ja pohditaan mitä voimme tehdä paremmin.

Mutta tämä kaikki vaatii aikaa ja oikeasti sitoutumista tehtävään. Selkeää yhteistyötä ja aikuisten kunnioitusta toisiaan kohtaan ja sitoutumista yhdessä rakennettuun toimintamalliin. ”

Miten haastavaa käyttäytymistä voi ennaltaehkäistä lyhyemmällä aikajänteellä esim. yksittäisenä koulupäivänä?

”Tuo äskeinen tarinointi pitkän aikavälin tavoitteista ja tavasta tehdä töitä on vietävissä yksittäiseen päivään. Rakennamme aamulla yhdessä aikuisten kanssa päivän, rakennamme selkeän struktuurin. Kun oppilaat tulevat kouluun, käymme päivän tunnelmat läpi ja keskustelemme tunteistamme siinä hetkessä. Katsomme yhdessä päivän läpi ja mietimme mitä kaikkea päivä pitää sisällään. Kun päivää viedään eteenpäin, niin Rajat ja Rakkaus seuraa koko ajan omassa toiminnassamme mukana. 

Tärkeää on, että luokan kaikki aikuiset sitoutuvat struktuuriin ja pyrimme reagoimaan asioihin samalla tavalla. Ja kaikki mitä on pitkän ajan suunnitelmissa, ovat siinä päivässä mukana mikrona.

Ja ennen kaikkea on tärkeää, että oppilas viihtyy koulussa ja tietää, että siellä on turvallista olla. Sekä tietää, että lähellä on aina turvallinen aikuinen, kun omat taidot eivät riitä. Aikoinaan yläkoulun puolella joku oppilas kirjoitti aineen Meidän Luokastamme, että ”tämä ei ole koulu vaan toinen koti”, silloin me olimme onnistuneet jossain ja hyvin. ”

Mikä on tärkeää koulun aikuisten osaamisessa ja yhteistyössä?

”Kunnioita – kuuntele – keskustele. Kommunikaation kolme peruskiveä.

Jos meidän luokassa käy kärpäsenä katossa ja seuraa toimintaa, niin välttämättä ei voi tietää, että kukahan siellä on opena. Me olemme luokan aikuisia ja meillä on jokaisella omat vastuualueet omien työtehtävien mukaan. Mutta oppilaiden silmissä me olemme samanarvoisia, kuka tahansa meistä sanoo jotain, niin toinen komppaa sitä. Jos joskus olemme eri mieltä (ja voin kertoa, että välillä ollaan ja ihan ääneen), ei olla eri mieltä oppilaiden läsnä ollessa. Mutta tilanteen jälkeisessä keskustelussa on kaikilla samanlainen äänioikeus ja lupa olla jotain mieltä. Sitten päätämme vain jonkun tavan toimia asioissa ja sitoudumme siihen.

Pyrimme hyödyntämään kaikkien vahvuuksia ja osaamista. Yksi työkavereistani on käynyt tunnepuolen koulutuksia, niin hän vetää niitä juttuja luokassa ja toinen on viimeisen päälle käsityöihminen, niin se on hänen vastuualueitaan. Lopultahan minä vastaan opettajana kaikesta, mutta itse työn teemme porukalla ja letkeällä huumorilla.”

Mitä lainsäädännöllisiä asioita on tärkeää tietää haastavaa käyttäytymistä kohdatessa?

”Se on ehkä tärkeintä tietää, että meillä on lupa toimia. Hätävarjelutilanteessa ihmisellä kuin ihmisellä on lupa mennä muun muassa erottamaan tappelevat oppilaat. Meillä on hätävarjelulain perusteella lupa suojella toista ihmistä, omaisuutta ja itseämme. Tämä oikeus on meillä kaikilla. Joskus puhutaan, että opettajilta on viety oikeuksia, mutta itseasiassa niitä on lisätty. Pitää vain tietää lainsäädäntö hyvin ja pyrkiä toimimaan sen rajoissa.

 Lainsäädännössä on paljon pieniä asioita, jotka vaikuttavat arjen toimintaan, eikä pelkästään rajoittavassa mielessä vaan antaa myös mahdollisuuksia toimia haastavan ja aggressiivisen asiakkaan kanssa. Ja tämä ei koske pelkästään opettajaa vaan myös ohjaajia.

Yleensä ongelmat tulee lainsäädöllisestikin siinä, että esimerkiksi kiinnipitoja ei ole harjoiteltu, jolloin niissä tehdään virheitä ja ylilyöntejä. Siksi kiinnipitoja tulisi harjoitella säännöllisesti ja kaikkien pitäisi tehdä sitä. Sillä koskaan ei tiedä, milloin se tilanne tulee välitunnilla eteen, ja jos et tiedä miten toimia, niin siinä voi tehdä helposti virheen jo pelkästään sillä, ettei toimi ollenkaan. Ennakointi on suunnittelua ja harjoittelua.”

Miten omasta hyvinvoinnista voi pitää huolta luokassa, jossa on haastavia tilanteita?

”Puhuminen ja tasa-arvoinen aikuisuus luo mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja saa kerrottua ahdistavat asiat. Meillä on nopea purku jokaisen päivän päätteeksi, jäikö mitään vaivaamaan. Jos ei, niin ilolla iltapäivään ja himaan. Jos jotain on jäänyt mieleen, niin mahdollisuuksien mukaan jäämme duunin jälkeen porisemaan ja käydään päivä läpi. Toisinaan myös illalla vaikkapa kävelylenkin ohessa soitellaan. Ajatuksena on vain puhua huonoa fiilistä pois.

Toisaalta aikoinaan, kun loppuun palamisen kävin läpi, niin yhtenä syynä oli yllä mainittu ja syitä oli useampikin. Minä en enää liikkunut kunnolla ja paino nousi, unet jäivät vähille ja sitä kautta minun psyykkinen hyvinvointini rapautui. Kävin pohjalla ja nyt olen sitten opetellut ensinnäkin nukkumaan kunnolla, kympiltä maaten ja kuudelta ylös ja pyörän selkään. Siinä on oma psyykkinen kunto alkanut parantua ja on tällä hetkellä hyvä. Ruokailu on vielä edelleen hieman hakusessa.

Mutta selkeä toisista huolehtiminen ja kunnioittaminen duunissa ja omasta unesta ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen on todella tärkeää.”

Mikä voisi olla tärkeintä lapsen näkökulmasta katsottuna?

”Ole aina läsnä omana itsenäsi. Oppilaat, joilla on paljon haasteita, ovat hyviä lukemaan aikuisten tunnelmia. Olen joskus koittanut olla olevinaan hyvällä päällä duunissa ja mukamas ihan kiva aikuinen, mutta kyllä sieltä lapsilta ja nuorilta on tullut niin jäätävää kuittia aiheesta. Eli jos on ollut itsellä huono aamu, niin yleensä nykyään kyllä kerron sen lapsille, kun he huomaavat sen kuitenkin. Ja kun on läsnä tilanteissa, niin huomaat siellä tunneilmapiirin muutokset helpommin ja ehdit reagoida niihin nopeammin.  Lapset ja varsinkin nuoret tuntuvat kunnioittavat paremmin sinua, kun osaat olla omana itsenäsi arjen hetkissä ja sitä kautta pääset paremmin sisään myös heidän maailmaansa.”

Kiitokset Timolle

Mitä mieltä olitte? Minä ainakin sain Timon ajatuksista paljon vinkkejä ja pureskeltavaa lukuvuoden alkuun. Otan mielelläni myös vastaan vinkkejä postausten aiheista ja haastateltavista tänne blogiin.

Mahtavaa, että olet mukana matkassa taas. Ihanaa alkusyksyä sinun koulupolullesi!

Outi