Arvioinnin aakkosia
Lämmintäkin lämpimämpi kesä on takana, ja arkinen aherrus kouluissa taas alkamassa. Näin elokuussa seuraavaan kesälomaan on aikaa, mutta blogissa kuitenkin tällä kertaa tavallaan keväinen aihe eli toiminta-alueittaisen opetuksen arviointi.
Numeroilla vai sanallisesti? Toimintaa kuvaillen vai lyhytsanaisesti? Entä voiko käyttäytymistä ylipäätään arvioida oppilailla, joilla on syvää kehitysvammaa?
Muun muassa näihin kysymyksiin etsin vastauksia puhelinhaastattelussa minun ja monien muidenkin mielissä maamme johtavalta asiantuntijalta eli opetusneuvos Pirjo Koivulalta. Luokanopettajan, koulunjohtajan ja sivistystoimen johtajan tehtävien kautta erityisopetuksen ylitarkastajaksi ja opetusneuvokseksi Opetushallitukseen kavunnut Pirjo Koivula on kotimaisten tehtäviensä lisäksi mukana lukuisissa erityisopetuksen kansainvälisissä tehtävissä. Opetusneuvos toimii parhaillaan myös muun muassa valtakunnallisen VIP-verkoston koordinoinnissa sekä verkoston toiminta-alueittain toteutettavan opetuksen teemaryhmän puheenjohtajana.
Esiopetus ja toiminta-alueittaiseen opetukseen siirtyminen
Ennen varsinaisiin toiminta-alueittaisen opetuksen arvioinnin kysymyksiin pureutumista Pirjo Koivula haluaa muistuttaa muutamista yleisistä toiminta-alueittain toteutettavan opetuksen perusteesta.
-Yksi välillä sekaannusta aiheuttava tekijä on toiminta-alueittain järjestetyn opetuksen aloittaminen. Toiminta-alueittainen opetus voi alkaa vasta peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Esiopetuksessa kaikki noudattavat esiopetuksen opetussuunnitelmaa, ja esiopetuksessa kaikki oppilaat saavat esiopetukseen osallistumistodistuksen. Esiopetuksessa ei siis koskaan opiskella toiminta-alueittain.
Pirjo Koivula sanoo, että toiminta-alueittain opetukseen siirrytään peruskoulun alkaessa vain siinä tapauksessa, jos oppilas ei kykene opiskelemaan edes oppiaineiden yksilöllistettyjä oppimääriä.
-Jos ensimmäisen luokan alussa on epävarmaa, kumpi opetus on soveltuvampi, opetus tulee aloittaa oppiaineittain. Oppilasta ei myöskään voi siirtää toiminta-alueittaiseen opetukseen myöhemmin psyykkisen kuormituksen vuoksi. Tukea on silloin annettava psyykkisen kuormituksen vähentämiseen ja tarvittaviin tukitoimiin.
Arvioinnin periaatteet
Ensimmäisenä arvioinnin periaatteena Pirjo Koivula toteaa, että arviointi on arviointi.
-Arvioinnissa arvioidaan sitä, miten oppilas on saavuttanut hänelle HOJKSissa asetetut tavoitteet. Todistuksessa ei esimerkiksi kuvata HOJKSin tavoitteita tai kerrota, mitä oppilas on koulussa tehnyt. Minimivaatimus on, että jokaisen toiminta-alueen kohdalta arvioidaan, onko toiminta-alue suoritettu hyväksytysti vai onko suoritus hylätty.
Joissakin kouluissa on käytössä portaittaisia todistuspohjia, joissa suoritus arvioidaan esimerkiksi asteikolla hyväksytty/saavutettu hyvin, hyväksytty/saavutettu osittain tai hylätty. Tämä käytäntö on mahdollinen, samoin kuin todistukseen on mahdollista kirjata toiminta-alueen alle, mihin kunkin toiminta-alueen osa-alueeseen oppilas on keskittynyt. Arvioinnissa ei sen sijaan saa olla oppilaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvailua.
-Yksittäisissä tehtävissä suoriutumisen arviointi ja erityisesti onnistumisten huomioiminen on tärkeää, mutta oikea paikka sille ovat arviointikeskustelut. Arviointikeskustelujen yhteydessä perheelle annetaan ohjaavaa palautetta, mitä asioita kotona voisi yhdessä harjoitella.
Käyttäytymisen arviointi
Käyttäytymisen arviointi perustuu kaikilla oppilailla paikallisessa opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Toiminta-alueittain opiskelevan oppilaan todistuksessa käyttäytyminen arvioidaan sanallisena. Sanallinen arviointi on todistuksessa aina erillisessä liitteessä.
Jos oppilaalla on syvää tai vaikeaa kehitysvammaa, voi käyttäytymisen arviointi olla kuitenkin välillä haastavaa, koska oppilaan tahdonalaiset itseilmaisukeinot ovat pieniä. Silloin oppilaan käyttäytymiseen liittyvät erityistarpeet kirjataan HOJKSiin, jotta ne voidaan ottaa huomioon käyttäytymisen arvioinnin suunnittelussa ja toteutuksessa.
-Jos käyttäytymisen arviointi ei ole mahdollista, oppilas voidaan vapauttaa käyttäytymisen arvioinnista. Päätös tehdään osana erityisen tuen päätöstä perusopetuslain 18 pykälän mukaisella päätöksellä erityisistä opetuksen järjestelyistä. Todistuksiin päätöksestä ei tehdä merkintää, koska se on salassa pidettävä.
Irene Rämän selvitys ja jatkuva arviointi
On aika laskea kiireinen opetusneuvos muiden tehtäviensä pariin ja kiittää haastattelusta. Moni opettaja ja rehtori varmasti jää kanssani innolla odottamaan valmisteilla olevia Opetushallituksen toiminta-alueittaisen opetuksen todistuspohjia, jotka tekevät arvioinnin käytänteistä valtakunnallisesti yhtenäisemmät. Toivottavasti tämä haastattelu auttoi kuitenkin omalta osaltaan jo vastaamaan yleisimpiin arviointiin liittyviin kysymyksiin.
Pirjo Koivula haluaa vielä antaa lukuvinkin, josta on hyötyä arviointikysymyksiä pohtiville opettajille:
-Suosittelen lämpimästä tutustumaan Irene Rämän tekemään selvitykseen Oppimisen edistymisen seuraaminen ja arviointi toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa. Opetushallituksen keväällä julkaisemassa selvityksessä esitellään sitä, miten erityisopettajat kuvaavat oppilaidensa oppimisen edistymistä ja sen seurantaa opetuksessaan. Selvitys toi esille, että arvioinnin dokumentointi ei ole vielä systemaattista, eivätkä tehdyt kirjaukset yhdistyneet luotettavasti HOJKSin tavoitteisiin. Myös systemaattisen arvioinnin työkalut puuttuvat. Meillä on vielä parannettavaa ja kehitettävää todistusarviointien lisäksi oppilaiden jatkuvassa arvioinnissa.
Tutkijatohtori Irene Rämän selvitys on luettavissa Opetushallituksen sivuilla täällä.
Lopuksi
Ehkäpä tämänkertaisen postaukseni aihe oli lopulta paitsi keväinen, myös syksyinen ja talvinen, koska arviointiahan meidän tulisi tehdä läpi koko lukuvuoden. Ensin oppilaalle tarkoituksenmukaisten HOJKSin tavoitteiden asettamiseksi ja sen jälkeen niiden toteutumisen mahdollisimman systemaattiseksi arvioinniksi.
Hyvää lukuvuoden aloitusta!
Outi
Kuvat: Pirjo Koivula ja Pixabay.com.
Kirjoitus on julkaistu blogissa 5.8.2021.