Kommunikointi voi vaikeutua eri syistä
Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden on vaikea tuottaa tai ymmärtää puhetta ja jotka kommunikoivat puhetta korvaavilla keinoilla.
Puhevammaisuus määritellään kirjoksi eriasteisia puhe- ja kommunikaatiovaikeuksia, jotka esiintyvät kuulevalla ihmisellä. Puhe- ja kommunikaatiovaikeuden syynä on neurologinen sairaus tai vamma, joka vaikeuttaa puheen tuottamista ja ymmärtämistä ja usein myös kykyä lukea lukea ja kirjoittaa. Neurologisiin sairauksiin ja vammoihin voi liittyä myös kognitiivisia vaikeuksia, jotka heijastuvat tiedonkäsittely- ja toiminnanohjaustaitoihin.
Kommunikointiin vaikuttavia tekijöitä
Aivoverenkiertohäiriöt (AVH) voivat aiheuttaa puheen ja kielen häiriöitä eli afasiaa ja dysartriaa. Afasia tarkoittaa vaikeutta puhumisessa ja usein myös puheen ymmärtämisessä, lukemisessa sekä kirjoittamisessa. Dysartria tarkoittaa puheen motoriikan vaikeutta eli artikulointivaikeutta.
Myös sellaiset keskushermoston sairaudet kuten ALS (amyotrofinen lateraliskleroosi), MS (multippeli skleroosi), Parkinsonin tauti sekä laryngeaalinen dystonia vaikuttavat puhemotoriikkaan ja äänentuottoon.
Autismi vaikuttaa tapaan aistia ja hahmottaa maailmaa ja myös siihen, miten henkilö on vuorovaikutuksessa ja kommunikoi toisten kanssa. Autismiin voi liittyä myös puheenkehityksen viivästymistä.
CP-vamma voi vaikeuttaa puhemotoriikkaa, jolloin artikulointi voi olla epäselvää tai puhekyky voi puuttua kokonaan. CP-vammaan voi liittyä myös kielellistä erityisvaikeutta sekä vaikeutta näkötiedon käsittelyssä.
Etenevät muistisairaudet heikentävät vähitellen myös kielellisiä taitoja ja sanattomat ilmaisukeinot alkavat korostua viestinnässä. Lue lisää muistisairauden vaikutuksista vuorovaikutukseen.
Kehityksellinen kielihäiriö (aiemmin kielellinen erityisvaikeus, dysfasia) tarkoittaa puheen ja kielenkehityksen viivästymistä, johon voi liittyä myös vaikeutta näkötiedon käsittelyssä.
Kehitysvammaisuus voi vaikuttaa kykyyn aistia ja käsitellä aistitietoa sekä olla vuorovaikutuksessa, kommunikoida ja oppia uusia asioita. Vamman laajuudesta riippuen kommunikointi voi perustua puhuttuun kieleen, puhetta korvaaviin keinoihin tai sanattomiin ilmaisukeinoihin eli olemuskieleen. Lue lisää olemuskielestä ja olemuskielisen vuorovaikutuksen tukemisesta.
Valikoiva puhumattomuus eli tilannekohtainen puhumisen vaikeus voi vaikeuttaa lapsen sosiaalista kanssakäymistä. Lapsi voi puhua sujuvasti kotona vanhempiensa kanssa, mutta hän ei puhu vieraiden ihmisten kanssa tai esimerkiksi päiväkodissa ja koulussa.
Änkytys tarkoittaa tahdosta riippumatonta tavujen tai äänteiden toistoa, joka vaikuttaa puheen sujuvuuteen ja voi aiheuttaa myös puhumisen välttelemistä sekä fyysisiä jännitystiloja.
Lisätietoa
Puhevammaisuuden kirjo (YouTube, Kehitysvammaliiton Tikoteekki)
Aivoliitto (tietoa kehityksellisistä kielihäiriöistä ja afasiasta)
Artikkeleita puhevammaisuudesta (Tikonen-lehti)
Neuroliitto (tietoa MS-taudista)
Puheeksi ry (tietoa tilannekohtaisesta puhumattomuudesta)
Puhevammaisten Vertaistukiyhdistys ry
Suomen Dystonia-yhdistys (tietoa laryngeaalisesta dystoniasta)
Uudenmaan Lihastautiyhdistys (tietoa ALSista)
Verneri.net (tietoa kehitysvammaisuudesta)
Teksti: Maija Ylätupa, suunnittelija ja toimintaterapeutti, Papunet
Video: Tikoteekki (Kehitysvammaliitto)