Kommunikointi voi vaikeutua eri syistä

Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden on vaikea tuottaa tai ymmärtää puhetta ja jotka kommunikoivat puhetta korvaavilla keinoilla.

Puhe- ja kommunikaatiovaikeuden syynä on neurologinen sairaus tai vamma, joka vaikeuttaa puheen tuottamista. Siihen voi liittyä myös vaikeus ymmärtää puhetta sekä vaikeus lukea ja kirjoittaa. Puhevammaisuus määritellään kirjoksi eriasteisia puhe- ja kommunikaatiovaikeuksia, jotka esiintyvät kuulevalla ihmisellä.

Meillä kaikilla, niin puhekykyisillä kuin puhumattomilla, on samanlainen tarve viestiä toistemme kanssa. Puhumattoman ihmisen kohdalla tämä oikeus kommunikointiin toteutuu vain toimivalla kommunikointikeinolla, tarvittavilla apuvälineillä ja lähi-ihmisten avulla. Puhumaton ei ole olematon! -animaatio havainnollistaa puhevamman vaikutuksia arkeen ja keinoja, joilla kommunikoinnin esteitä voidaan poistaa. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki.

Kommunikointiin vaikuttavia tekijöitä

Aivoverenkiertohäiriöt (AVH) voivat aiheuttaa puheen ja kielen häiriöitä eli afasiaa ja dysartriaa. Afasia tarkoittaa vaikeutta puhumisessa ja usein myös puheen ymmärtämisessä, lukemisessa sekä kirjoittamisessa. Dysartria tarkoittaa puheen motoriikan vaikeutta eli artikulointivaikeutta.

Myös sellaiset keskushermoston sairaudet kuten ALS (amyotrofinen lateraliskleroosi), MS (multippeli skleroosi), Parkinsonin tauti sekä laryngeaalinen dystonia vaikuttavat puhemotoriikkaan ja äänentuottoon.

Autismi vaikuttaa tapaan aistia ja hahmottaa maailmaa ja myös siihen, miten henkilö on vuorovaikutuksessa ja kommunikoi toisten kanssa. Autismiin voi liittyä myös puheenkehityksen viivästymistä.

CP-vamma voi vaikeuttaa puhemotoriikkaa, jolloin artikulointi voi olla epäselvää tai puhekyky voi puuttua kokonaan. CP-vammaan voi liittyä myös kielellistä erityisvaikeutta sekä vaikeutta näkötiedon käsittelyssä.

Etenevät muistisairaudet heikentävät vähitellen myös kielellisiä taitoja ja sanattomat ilmaisukeinot alkavat korostua viestinnässä. Lue lisää muistisairauden vaikutuksista vuorovaikutukseen.

Kehityksellinen kielihäiriö (aiemmin kielellinen erityisvaikeus, dysfasia) tarkoittaa puheen ja kielenkehityksen viivästymistä, johon voi liittyä myös vaikeutta näkötiedon käsittelyssä.

Kehitysvammaisuus voi vaikuttaa kykyyn aistia ja käsitellä aistitietoa sekä olla vuorovaikutuksessa, kommunikoida ja oppia uusia asioita. Vamman laajuudesta riippuen kommunikointi voi perustua puhuttuun kieleen, puhetta korvaaviin keinoihin tai sanattomiin ilmaisukeinoihin eli olemuskieleen. Lue lisää olemuskielestä ja olemuskielisen vuorovaikutuksen tukemisesta.

Valikoiva puhumattomuus eli tilannekohtaista puhumisen vaikeutta voi esiintyä varhaislapsuudessa. Lapsi voi puhua sujuvasti kotona vanhempiensa kanssa, mutta hän ei puhu vieraiden ihmisten kanssa tai esimerkiksi päiväkodissa ja koulussa.

Änkytys tarkoittaa tahdosta riippumatonta tavujen tai äänteiden toistoa, joka vaikuttaa puheen sujuvuuteen ja voi aiheuttaa myös puhumisen välttelemistä sekä fyysisiä jännitystiloja.