On­nel­li­nen kou­lu­pol­ku ja on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia

Eri­tyis­kou­lun reh­to­rin ta­voit­tee­na on tar­jo­ta on­nel­li­nen kou­lu­pol­ku ja on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia nuo­ril­le, joil­le elä­mä kou­lun ul­ko­puo­lel­la ei tar­joa tur­vaa eikä on­nis­tu­mi­sia. Li­pe­ris­sä Hon­ka­lam­mel­la si­jait­se­vaa Hon­ka­lam­men kou­luam­me 16 vuot­ta joh­ta­nut San­na Mu­ti­kai­nen naut­tii vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta ja yh­teis­työn te­ke­mi­ses­tä eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa. Oman lap­suu­den ja nuo­ruu­den kil­paur­hei­lu-ura on tuo­nut työs­sä tar­vit­ta­vaa pai­neen­sie­to­ky­kyä, sin­nik­kyyt­tä ja malt­tia ti­lan­tees­sa kuin ti­lan­tees­sa.

San­nan luot­saa­ma kou­lum­me on yksi Suo­men kym­me­nes­tä El­me­ri-kou­lus­ta. Kou­lut si­jait­se­vat eri puo­lil­la Suo­mea eri­tyis­huol­lon tai so­si­aa­li- ja sai­raan­hoi­to­pii­rien pal­ve­lu­jen yh­tey­des­sä tai fyy­si­ses­ti lä­hel­lä pal­ve­lu­ja. Ai­kai­sem­min muun muas­sa eri­tyis­huol­to­pii­rien tai sai­raan­hoi­to- ja so­si­aa­li­pal­ve­lu­jen yl­lä­pi­tä­mät El­me­rit ovat siir­ty­neet tai siir­ty­mäs­sä vuo­den vaih­tees­sa pää­osin kun­tien vas­tuul­le. Myös Hon­ka­lam­men kou­lu siir­tyi elo­kuus­sa so­te­kun­tayh­ty­män sii­pien suo­jis­ta Li­pe­rin kun­nan kou­lu­jen jouk­koon.

Mut­ta pa­la­taan­pa ta­kai­sin San­nan ta­ri­naan.

Ten­nis­ken­til­tä eri­tyis­luok­kaan

Eri­tyis­kou­lun reh­to­rin oma­kin kou­lu­pol­ku oli omal­la ta­val­laan eri­tyi­nen:

-Pelasin koko nuoruuteni tennistä maajoukkueessa ja kiertelin kaksitoistavuotiaasta asti kansainvälisiä kisoja. Olin paljon poissa koulusta ja suoritin lukionkin pitkälti tenttimällä, Sanna kertoo.

Työelämätaitojen lisäksi tennisura toi mukanaan 12 Suomen mestaruutta, Pohjoismaiden hopeaa ja paljon ainutkertaisia kokemuksia. Kuten monelle muullekin kilpaurheilijalle, myös tulevalle opettajalle ja rehtorille syntyi kovassa rääkissä kuitenkin myös urheiluvammoja.

-Parikymppisenä molemmat jalkani alkoivat remppaamaan niin paljon, että ne jouduttiin leikkaamaan. Oli aika alkaa pohtia, mitä tekisin elämässäni seuraavaksi. Päädyin välivuodeksi koulunkäynninohjaajaksi erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmään. Lapset veivät heti sydämeni, joten hain ja pääsin opiskelemaan erityisopettajaksi.

Valmistumisen jälkeen Sanna siirtyi ensin muutamaksi vuodeksi erityisluokanopettajaksi kouluumme. Sanna oli vahvasti orientoitunut luokkatyöhön ja lasten kanssa olemiseen eikä lainkaan kiinnostunut paperinpyörittelyltä tuntuvista rehtorin töistä.

-Sitten kouluun tuli rehtorin virka auki ja päätinkin suorittaa työssä vaadittavat opinnot. Rehtorin työ tuntui alusta asti omalta jutulta, jossa voin hyödyntää kaikkia vahvuuksiani sekä urheilu-urani tuomia oppeja.

Parasta työssä ovat oppilaat

Rehtorin työpäivät ovat hektisiä ja välillä ympäripyöreitäkin. Työn monipuolisuus toisaalta myös innostaa ja auttaa jaksamaan.

-Työpäivääni kuuluu oppilaiden ja henkilöstön asioiden johtamisen lisäksi muun muassa monenlaista päätöksentekoa ja talousasioita. Työhön kuluu paljon tietokoneella ja puhelimella istumista, mutta myös esimerkiksi luottamuksellisia keskusteluja työntekijöiden kanssa. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä ja joustava esihenkilö, koska työ erityiskoulussa on usein myös raskasta.

Sanna-rehtorin työhön kuuluu oman koulun opetuksen ja aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisen lisäksi myös lähellä sijaitsevan Paloaukean koulun erityislasten iltapäivätoiminnasta vastaaminen. Sanna edustaa myös yhtenä rehtoreista Elmeri-erityiskouluja monissa kansallisissa tehtävissä, joista tärkeimpänä vaativan erityisen tuen Vaatu-verkoston työnyrkissä työskentely.

-Vastuutehtävät ja Elmereiden äänen kuuluville saaminen tuntuu tärkeältä, mutta kaikkein parasta työssäni ovat kuitenkin oppilaat. Luokissa käydessäni yritän aina huomioida jokaisen oppilaan. Kohtaaminen ja nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on jokaiselle lapselle ja nuorelle tärkeää.

Rehtori on kiitollinen koulun henkilökunnasta, joka tekee vaativaa työtä suurella sydämellä. Vuosien varrella varsin pysyvä henkilökunta on yhdessä kasvanut ja kehittynyt koulun oppilasprofiilin muuttuessa. Kun uran alussa lähes kaikilla oppilailla oli vaikeaa kehitysvammaisuutta, nyt oppilaista yhä suuremmalla osalla syy erityiskouluun siirtymiseen ovat psykososiaaliset haasteet.

-Ammattitaitoinen henkilökunta löytää jokaiselle yksilölliset opetusmenetelmät, tarvittiin sitten harjoittelua aistien käytössä tai tunne-elämän haasteissa.

Akut latautuvat kotona ja matkoilla

Lopuksi Sanna pohtii, että vaikeinta työssä on se, että aika ei riitä kaikkeen, mihin haluaisi. Myös oppilaiden haasteet kuten mielenterveyden ongelmat surettavat ja huolestuttavat rehtoria. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, kuten taloudellisten resurssien riittävyyteen. Joka päivä pieni ja suuri tavoite on kuitenkin tarjota oppilaille onnellinen koulupäivä.

-Toivon, että oppilas saa meillä riittävästi tukea ja onnistumisen kokemuksia, vaikka elämä koulun ulkopuolelle olisikin karua ja aikaisempi koulupolku täynnä epäonnistumisia.

Sanna Mutikainen toteaa, että rehtorin työt eivät lopu tekemällä, vaan jossain vaiheessa päivää tietokone on vain suljettava oman jaksamisen vuoksi.

Vastapainona kiireiselle työlle kolmen lapsen äidillä ovat koti ja perhe, laaja ystäväpiiri ja liikunta. Urheilu yhdistää perhettä, sillä sekä Sannan puoliso että kaikki lapset ovat kilpaurheilleet omissa lajeissaan. Myös matkustelu on ollut tennisvuosista asti tärkeä osa eläkää. Lomamatkoilla ulkomailla työasiat eivät pyöri mielessä samalla tavalla kuin kotona. Arjessa oma koti on kuitenkin maailman paras paikka.

-Koti ja perhe ovat minulle turvasatama ja peruskallio, joiden avulla työn haasteista palautuu kaikkein parhaiten.

Outi

Kuvat: Liperin kunta/Heini Myller, Siun sote/Antti Pitkäjärvi sekä Sannan kotialbumi

Kirjoitus on julkaistu blogissa 26.10.2022.