”Usko lapsen oppimiskykyyn”

Valokuvassa on puheterapeutti Iina Heikurainen.
Puheterapeutti Iina Heikurainen on myös Kipinäkeskuksen toimitusjohtaja.

Kipinäkeskuksen toimitusjohtaja ja puheterapeutti Iina Heikurainen on puheterapeutti koulutukseltaan ja sydämeltään. Opettajia Iina kehottaa ottamaan AAC-menetelmiä haltuun pienin askelin, mutta kuitenkin koko ajan eteenpäin kulkien.

Iina Heikurainen perusti puheterapiapalveluihin liittyvän yrityksensä Kipinäkeskuksen kymmenen vuotta sitten yhdessä puheterapeutti Pauliina Viljasen kanssa. Lääkinnällistä terapiaa, koulutuksia sekä puheterapiaan ja eri kouluasteille sopivia tuotteita tarjoava yritys on vuosien mittaan kasvanut ja kansainvälistynyt. Arvot ja tavoitteet ovat Iinan mukaan kuitenkin samat kuin perustamishetkellä.

-Haluamme luoda toiminnallamme positiivista yhteiskunnallista muutosta puhevammaisten lasten ja perheiden elämään. Unelmamme on, että kaikki lapset pystyvät osallistumaan kielitasostaan riippumatta.

Osallistuin noin viisi vuotta sitten Iinan pitämään koulutukseen omassa työyhteisössäni. Koulutus mullisti ajatteluni kuvien käytöstä pysyvästi. Tämän takia olen todella onnellinen, että Iina lupautui aivan kesälomansa kynnyksellä puhelinhaastatteluun näistä tärkeääkin tärkeämmistä asioista.

Yhteistyön merkitys

Iina Heikuraisen mielestä puheterapeutin ja opettajan yhteistyö ei ole yksisuuntainen katu vaan yhteistyötä, jossa molemmilla on annettavaa toinen toiselleen.

-Puheterapeutin on tärkeää jalkautua lapsen arkeen, koulupäiviin ja oppitunneille. Koulun henkilökunnalla on puheterapiaan aina avoimet ovet, ja terapian hyöty onkin suurin, jos joku koululta pääsisi osallistumaan terapiaan yhdessä lapsen kanssa.

Iina korostaa, että puheterapeutti on koulussa helpottamassa opettajien arkea, ei lisäämässä työmäärää. Vaikka alussa voi tuntua siltä, että taas vaaditaan jotakin ylimääräistä, pitkässä juoksussa arjen on tarkoitus helpottua.

-Selkeät pitkän aikavälin tavoitteet auttavat kaikkia. Niin kuin sanotaan, kieli on maailmani raja. Jos lapsen kieli on suppea, on maailmakin suppea. Kielen kehittyminen parantaa lapsen oppimiskykyä kokonaisvaltaisesti.

Valokuvassa puheterapeutti Iina Heikurainen keskustelee selin istuvan lapsen kanssa kuvakommunikaatiotaulun avulla.
Iina Heikurainen muistuttaa mallittamisen tärkeydestä uusien komminkaatiotaitojen oppimisessa.

Apuvälineet esille

Iina Heikurainen on nähnyt puheterapeuttina suomalaisten opettajien suuren ammattitaidon ja omistautumisen työlle. Suomalaisten opettajien arvostus on vain kasvanut Kipinäkeskuksen kansainvälistymishankkeissa toisten maiden opetukseen tutustuessa. Petrattavaakin meillä silti olisi.

-Joskus törmää siihen, että lapsella on kuvakommunikaatiokansio tai muu henkilökohtainen apuväline, jota ei käytetä. Kenelläkään lapsen kanssa työskentelevällä työntekijällä ei ole kuitenkaan subjektiivista oikeutta kieltäytyä lapsen apuvälineen käytöstä. Koko lapsen kanssa työskentelevä henkilökunta tulisikin kouluttaa käyttämään apuvälinettä. Apuvälineen on myös oltava visuaalisesti näkyvillä.

Iinan kokemusten mukaan koululla saattaa olla käsitys, että lapsen kommunikointi on pysyvästi se, mikä se sillä hetkellä on. Aina ei osata ajatella, että taidot voisivat kehittyä ja kasvaa. Kuitenkin vielä esimerkiksi 50-vuotiaalle aikuiselle voi kokeilla uuden kommunikaation apuvälineen käyttöä.

-Muutoksen ajattelussa ja arjessa ei tarvitse tapahtua kuitenkaan hetkessä, ja opettajan on hyvä olla itselleen armollinen. Lähde pienestä, etene pienin askelin. Ota aluksi käyttöön vaikka yksi viittoma tai yksi kuva, mutta pidä kommunikaatiotaitojen kehittämisen pallo koko ajan liikkeessä, rohkaisee Iina.

Myytinmurtaja

Haastattelun loppusuoralla pyydän Iinalta vastauksia kysymyksiin, joita usein kouluilla esitetään, kun pohditaan AAC-menetelmien tarpeellisuutta.

Yleinen kysymys on esimerkiksi se, miksi kuvia tarvitaan, vaikka lapsi osaa jonkin verran puhua eikä itse käytä kuvia.

-Lapsi ei voi oppia ilmaisemaan itseään kuvilla, jos joku aikuinen ei mallita. Kieli opitaan aina jonkun taitavamman kielen puhujan avulla. Jos lapselle ei ole mallitettu kuvien käyttöä, ei voida vielä sanoa, hyötyykö hän kuvista.

Riittävän mallittamisen ohessa Iina kehottaa pohtimaan, tuleeko oppilaan kommunikaatiotarve täytetyksi suppealla puheella.

-Millä tavalla oppilas kertoo viikonlopusta? Pystyykö kertomaan luetun tarinan takaisin? Osaako kertoa opitun asian takaisin? Pelkät halut ja tarpeet eivät riitä, samoin kyllä ja ei -valinnat ovat suppeita. Kuvat eivät myöskään hidasta puheen kehittymistä, päinvastoin.

Jos oppilaalla on vaikeavammaisuutta, saatetaan myös pohtia, että lapsen kognitiivinen kyky ei riitä kuvien hahmottamiseen. Tuolloinkin Iina kehottaa mallittamaan ja tarjoamaan kieltä lapselle aktiivisesti.

-Puhumme myös vauvalle, vaikka vauva ei alussa ymmärrä puheesta mitään. Samaan tapaan kuvista on annettava riittävästi mallia luonnollisissa tilanteissa riittävän pitkään, vaikka lapsi ei niitä alussa lainkaan ymmärrä.

Iina rohkaisee meitä opettajia luottamaan oppilaidemme oppimiskykyyn.

-Ihminen kehittyy kuolemaansa asti, ja meidän on tärkeää uskoa siihen. Tutkitusti ei ole olemassa mitään taitoja, joita pitää olla olemassa, ennen kuin voi ottaa kuvia käyttöön. Jos ei ole fysiologista estettä esimerkiksi näön tai motoriikan puutteiden vuoksi, meidän täytyy uskoa oppimiseen.

Valokuvassa on kuvakommunikaatiotaulu kotileikkiin. Kuvassa on osittain myös käsi, joka osoittaa kuvaa taulusta.
Kommunikaation apuvälineiden on tärkeää olla luokassa visuaalisesti näkyvillä.

Lopuksi

Viimeisenä kysymyksenä kysyn vielä, mikä on ollut Iinalle palkitsevinta puheterapeutin ja yrittäjän työssä.

-Palkitsevia hetkiä ovat ne, kun vanhemmat kertovat jälkikäteen löytäneensä yhteisen kielen lapsensa kanssa kansio-ohjauksen jälkeen. Arjen terapiatyössä muistuu mieleeni oppilas, joka halusi jutella Marco Bjurströmistä kesken matikan tunnin.  Kun lapsi pystyy kielellisesti melkein samaan kuin puhuva lapsi, olemaan häiriöksi ja pelleilemään, voin tuntea onnistuneeni työssäni.

Iina haluaa vielä kertoa Kipinästipendeistä, joita he viime keväänä jakoivat ensimmäisen kerran.

-Hakemuksia tuli niin paljon, että tuplasimme stipendien määrään kahteenkymmeneen. Prosessi laittoi minut pohtimaan, ketä lapsia palkitsemme ja mistä. Onnistumiset voivat olla upeita, vaikka todistuksessa ei ole huippuarvosanoja. On tärkeää havaita hyvä, pienet onnistumiset.

Kiitos Iinalle vielä kerran vinkeistä ja ajatuksista. Työn iloa kouluvuoden alkuun.

Outi

Ps. Kiinnostuitko Kipinäkeskuksen materiaaleista kouluille ja koulutuksista? Iina vinkkaa, että Roihusten materiaaleissa on aina mukana AAC-elementti ja lausetasoinen kuvakommunikointi. Materiaalin avulla on helppoa eriyttää ylös ja alas. Kippin Early Language Learning on materiaali varhennettuun englannin opetukseen. Kipinäkeskuksen koulutukset räätälöidään aina asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Valokuvassa on Kipinäkeskuksen Roihusten arjessa -materiaaleja.
Roihusten perhe -materiaaleissa on aina mukana AAC-elementti.

Kuvat: Kipinäkeskus

Kirjoitus on julkaistu blogissa 29.7.2022.