Kuvien käytön oppiminen

Kuvien käytön harjoittelu ja oppiminen on yhtä tärkeää kaikille kommunikoinnin osapuolille. Siksi kuvien ja kommunikoinnin apuvälineiden käytön harjoittelu yhdessä lähi-ihmisten kanssa on myös oleellinen osa kommunikoinnin kuntoutusta. Kuvakommunikointiin ja apuvälineiden käyttöön saa tarvittaessa myös lisää tukea ja apua kommunikaatio-opetuksesta, jota anotaan kunnan sosiaalitoimesta. 

Kuvien käyttö kommunikoinnin välineenä edellyttää kykyä jäljitellä, jakaa huomion kohde toisen kanssa, kykyä kohdistaa viesti kommunikointikumppanille ja taitoa valita viestiin tarvittava kuva. Kuvien käyttöä edeltää usein muut visuaaliset ja toiminnalliset tavat ilmaista tahtoa, tunteita, tarpeita ja valintoja. Ilmaisussa on käytetty esimerkiksi ilmeitä ja eleitä, osoittamista ja esineitä. Henkilöllä ja hänen lähi-ihmisillään on usein jo kokemuksia siitä, miten henkilö näkee, tulkitsee ja ymmärtää kuvia. On kokemus siitä, että kuva esittää jotakin ja kuvalle on annettu yhdessä merkityksiä. On katsottu esimerkiksi valokuvia ja nimetty, keitä kuvissa on ja mitä kuvissa tapahtuu. Tai on katsottu yhdessä kuvakirjoja ja käyty läpi tarinaa etsimällä ja osoittamalla kuvista asioita, hahmoja ja tapahtumia. Tällaiset yhteiset kokemukset ovatkin hyvä perusta, kun aletaan harjoitella kommunikointia kuvilla.

Jos näitä kokemuksia ei vielä ole, on usein hyvä jatkaa vuorovaikutustaitojen vahvistamista ja ottaa kuvia mukaan arjen tilanteisiin puhevammaisen henkilön kiinnostuksen ja taitojen mukaan. Kuvien käytöstä kerrotaan myös artikkelissa Kuntoutus kommunikoinnin eri kehitysvaiheissa.

Kun kuvilla kommunikoinnissa on haasteita, haasteet voivat liittyä puhevammaisen henkilön taitoihin, lähi-ihmisen toimintaan tai kommunikoinnissa tarvittavien apuvälineiden hallintaan.

Kuvien käyttö opitaan jäljittelemällä

Lapsi jäljittelee vanhempaansa ja puhekykynsä menettänyt aikuinen lähi-ihmistensä tapaa käyttää kuvia kommunikointitilanteissa. Uudet kuvat saavat merkityksensä niissä tilanteissa, joissa niitä käytetään yhdessä. Kuvalla tuotetulla viestillä on aina myös jokin tavoite, aivan kuten puhutuilla viesteillä. Se voi olla kysyminen, pyytäminen, mielipiteen ilmaiseminen tai jonkin kokemuksen jakaminen toisen kanssa.

Kuvien käyttöä täytyykin harjoitella monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisiin tarpeisiin. Uusissa tilanteissa kuvien monimerkityksellisyys ja monikäyttöisyys vahvistuu. Kun kuvien käyttöä pääsee harjoittelemaan myös uusien ihmisten kanssa, ilmaisutaitojen lisäksi kehittyvät myös sosiaaliset taidot. Kuvien käyttö tulee yhä joustavammaksi ja aiemmin opittua voi soveltaa yhä uusissa tilanteissa.

Kommunikoinnin sujuvuus on tärkeää, siksi myös muita keinoja kannattaa käyttää kuvien rinnalla.

Mitä enemmän lähi-ihmiset osoittavat kuvia ja havainnollistavat sanoja myös muilla visuaalisilla keinoilla kuten piirtämällä, eleillä tai osoittamalla ympäristöstä, sitä luontevammin kommunikoinnin eri keinot tulevat osaksi arkista vuorovaikutusta. Kuvien käytön rinnalla on syytä jatkaa myös aiemmin opittujen ilmaisujen käyttöä, sillä aina tilanteeseen sopivaa kommunikointikuvaa ei ehkä ole saatavilla. Kaikki onnistuneet tavat viestiä asioita ovat tarpeellisia, tukevat uuden oppimista ja tuottavat iloa.

Ilo ja motivaatio on tärkeää kaikessa oppimisessa

Onnistunut vuorovaikutus tuottaa iloa ja innostaa jatkamaan. Siksi onnistumisen kokemuksiin tulee kiinnittää huomiota myös kuvien käytön harjoittelussa. Onnistunut vuorovaikutus syntyy läsnäolosta, toisen aloitteen ja vastauksen odottamisesta sekä siihen vastaamisesta, oman ilmaisun mukauttamisesta kumppanin taitojen mukaiseksi ja viestin ymmärtämisen tarkistamisesta.

Ilo yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä voi unohtua, jos huomio kiinnittyy liiaksi opeteltaviin asioihin kuvien käytössä. Tällaisissa tilanteissa on hyvä hetkeksi vaihtaa vapaalle ja alkaa hassutella. Heittäytyminen leikkisään ja rentoon vuorovaikutukseen uutta kommunikointikeinoa käyttäen ei ole aina mutkatonta. Jaettu ilo ei kuitenkaan edellytä ylitsepursuavaa riemua ja pellehyppyjä. Ilo ja yhteyttä luova vuorovaikutus syntyy tunteesta, että joku jakaa saman kiinnostuksen kohteen, kannustaa ja osoittaa kumppanin olevan tärkeä. Hyväksyvä katse ja hymy yhdessä jaetun kokemuksen jälkeen on hyvin arvokas asia, joka sekin tuottaa iloa ja motivoi. Kun kuvan käytössä onnistutaan yhdessä, se tuottaa iloa molemmille. Näin vahvistuu motivaatio kuvien käyttöön.

Leikin aikana lapsi pääsee harjoittelemaan ja opettelemaan kommunikointitaitoja turvallisessa ja motivoivassa tilanteessa.

Leikin avulla aikuiset tarjoavat ja opettavat lapsille monenlaisia toimintamalleja, kuvailevat tilanteita ja tapahtumia sekä opettavat uusia käsitteitä sellaisella kielellä, jota lapsi ymmärtää. Vastavuoroiset leikit ovat lapsista hauskoja ja palkitsevia. Leikeissä on usein paljon toistoa ja asioita tehdään yhdessä ja vuorotellen, se on tärkeää myös kommunikoinnissa. Kuvia käytetään toistuvasti ensin samassa tilanteessa, sitten niitä otetaan käyttöön erilaisissa tilanteissa. Näin lapsi oppii, että kuvilla ja sanoilla on monia merkityksiä ja ne toimivat monissa tilanteissa.

Kuvan vaihto vahvistaa kommunikoinnin ideaa

Kuvat voidaan ottaa käyttöön myös silloin, kun harjoittelun päätarkoitus on vahvistaa kommunikoinnin ideaa, sosiaalista kanssakäymistä ja aloitteellisuutta sosiaalisissa tilanteissa. Kuvalla pyytämistä eli ns. kuvan vaihtoa käytetään erityisesti autismin kirjon lasten kuntoutuksessa, mutta se sopii muillekin kuvakommunikointia harjoitteleville. Toimintatapa on hyvin konkreettinen, ja siksi se sopii myös opettelun alkuvaiheisiin. Kuvan vaihdon harjoittelu ja käyttö arjen vuorovaikutustilanteissa vahvistaa kuvan merkitysten oppimista ja valintaa, viestin kohdentamista kumppanille ja sitkeyttä viestin esittämisessä.

Melkein kaikki lapset pitävät saippuakuplista, mutta niiden pyytäminen voi olla vaikeaa, jos ei osaa puhua. Pyytämällä saippuakuplia kuvalla lapsi voisi tehdä aloitteen. Kuvan avulla voi saada aikaan sekä lapselle, että vanhemmalle tarpeellisen yhteisen leikin.  Leikin todennäköisyys onnistua on suuri, kun toinen vanhempi ensin auttaa lasta ojentamaan saippuakuplien kuvan kuplia puhaltavalle vanhemmalle, joka näyttää kuvaa lapselle ja sanoo ”saippuakuplia” ja samalla puhaltaa niitä.  Kuva siirretään käytön jälkeen taas lapsen saataville. Vähitellen lapsi oppii tunnistamaan kuvan ja viemään sen halutessaan itsenäisesti vanhemmalle vaikka toiseen huoneeseen. Saippuakuplien puhaltaminen, niiden seuraaminen tai puhkominen tuottavat lähes poikkeuksetta lapsissa ja vanhemmissa yhteistä iloa. Kun kuvan merkitys on opittu, se on hyvä pitää lapsen saatavilla niin, että sitä voi käyttää, vaikka aina ei voikaan puhaltaa kuplia.

Kuvan vaihtoon perustuva kommunikointimenetelmä PECS (Picture Exchange Communication System) on kehitetty Yhdysvalloissa. PECS-menetelmässä edetään vaiheittain tarkan protokollan mukaan. Lue lisää PECS-menetelmästä.

Teksti: puheterapeutti ja työnohjaaja Jaana Salminen