Hyvä itseluottamus on seksuaalikasvatuksen sydän

Liisa Kesonen on tänä syksynä eläköitynyt Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen Siun soten seksuaaliterapeutti, jonka pitkän uran monenikäisiä asiakkaita yhdisti kehitysvammaisuus. Istahdimme muutama viikko sitten erään työpäiväni Liisan kanssa huoltoasemakahville jutustelemaan koulujen terveys- ja seksuaalikasvatuksesta.

Työuransa aikana koulut olivat yksi Liisan tärkeistä yhteistyökumppaneista. Ongelmana tai vähintäänkin haasteena oli se, että apua kouluilta pyydettiin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun teini-ikään ehtineen nuoren käytös muuttui koulussa tai kotona haastavaksi.

-Pohja terveys- ja seksuaalikasvatukselle pitäisi luoda jo varhaislapsuudessa. Lapsen on tärkeää oppia, että on hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Samalla lähtee liikkeelle myös se, että lasta opetetaan myös hyväksymään ja arvostamaan omaa kehoaan.

Kouluissa seksuaalikasvatusta olisikin Liisan mukaan tärkeä aloittaa juuri samoilla teemoilla jo ihan alkuluokilla.

Voidaan vaikka yhdessä lapsen kanssa katsella peilistä omaa kuvaa hyväksyvin silmin, nimetä kehon osia ja opetella puhumaan omasta kehosta kauniisti. Kun lapsella on kehitysvammaisuutta, voi tukena käyttää kuvia ja muita puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä.

Puhuminen saattaa nolottaa aikuista

Opettajat tai nuorten vanhemmat turvautuivat seksuaaliterapeutin kutsumiseen koululle usein sen vuoksi, että seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista puhuminen saattoi nolottaa heitä itseään.

-Turvallisen aikuisen tietoon pohjautuva puhe on silti tärkeää, koska nuoret hakevat tietoa joka tapauksessa jostakin, tänä päivänä yleensä netistä. Seksuaalisuuden herääminen voi aiheuttaa nuoressa myös ahdistusta ja pelkoa, jos kukaan ei auta ymmärtämään, mistä oikein on kysymys. Vaikka kehitysvammaisen nuoren kognitiivinen taso olisi taaperon tasolla, keho tulee silti murrosikään samaan aikaan muiden nuorten kanssa.

Kouluissa seksuaaliterapeutin kutsumista paikalle edelsi usein se, että nuori lähestyi toisia sopimattomasti tai pyrki koskettelemaan itseään sopimattomasti koulupäivän aikana. Näissä tilanteissa Liisa tuli kouluille opettamaan nuorelle, että seksuaalisuus on hyvä ja luonnollinen asia, jonka toteuttamisella on silti omat paikkansa ja aikansa.

-Toisinaan ohjasin yksittäistä nuorta, toisinaan koko luokkaa. Jätin myös kouluille valmista materiaalia, jonka pohjalta asian käsittelyä kouluilla voi jatkaa.

Toinen tyypillinen ongelma on se, että lapsi tai nuori löytää netistä pornoa, jonka katsominen koukuttaa.

-Näissä tilanteissa saatan lähteä liikkeelle kysymällä lapselta, ketkä videolla harrastavat seksiä. Kun lapsi itse ymmärtää ja sanoo, että videolla on aikuisia, hänen on helpompaa ymmärtää, että sisältö ei ole lapselle sopivaa eikä hyvää mieltä tuovaa.

Turvataitojen tärkeys

Tänä päivänä kaikki lapset ja nuoret ovat entistä enemmän vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi etenkin nettimaailmassa. Liisa kertoo, että uhka voi olla jopa suurempi, jos nuorella on esimerkiksi lievää kehitysvammaa:

-Nuoresta tuntuu ihanalta, kun joku kehuu häntä ja pyytää lähettämään alastonkuvia. Tätä ihailua janotessaan saattaa olla valmis lähettämään kuvia lisää ja lisää, koska moni kehitysvammainen nuori haaveilee näin sanotusta tavallisesta poikaystävästä tai tyttöystävästä. Nuoren voi olla vaikea ymmärtää, että kuvien pyytämisessä ei ole kyse unelmien rakkaudesta vaan hyväksikäytöstä.

Näissä tilanteissa tarvitaan turvallisen aikuisen väliintuloa. Uransa aikana Liisa joutui useita kertoja todistamaan myös seksuaalirikosoikeudenkäynneissä kehitysvammaisten asiakkaidensa puolella.

Toisaalta seksuaalisuus ja seurustelu kuuluvat yhtä lailla myös nuorille, joilla on kehitysvammaisuutta.

-Usein käy niin, että se rakas ja turvallinen kumppani löytyykin toisesta kehitysvammaisesta nuoresta. Seurustelu, seksi ja rakkaus ovat aivan ihania asioita heille kuin muillekin nuorille.

Aloita ajoissa, puhu oikeilla nimillä

Liisa Kesonen näki pitkän uransa aikana sen, kuinka tärkeää on aloittaa koulujen seksuaalikasvatus ajoissa. Hyvä itseluottamus ja oman kehon kunnioitus suojaavat kehitysvammaista lasta ja nuorta sisäiseltä ahdistukselta ja ulkopuoliselta hyväksikäytöltä.

-Jutelkaa lasten kanssa asioista niiden oikeilla nimillä ja opettakaa lapsia rakastamaan ja kunnioittamaan omaa kehoaan. Jos seksuaalikasvatus aloitetaan vasta murrosiässä, on juna jo mennyt.

Liisan viisaisiin mietteisiin päättyy tämä Koulupolut-blogivuosi.

Rauhallista joulunaikaa.

Outi