Hyvät tavoitteet ja hyvä ilmapiiri tekevät koulusta koulun

Toiminta-alueittain etenevässä opetuksessa voi olla hyvä unohtaa ajatus ”koulumaisesta koulusta”. Ennen kynäotetteen harjoittelun aloittamista tulisi pohtia sitä, mitä vahvuuksia oppilaalla on, ja mitä taitoja tietoja ja taitoja hän tarvitsee, että voi suoriutua mahdollisimman itsenäisesti elämässään.

Tällä kertaa kirjoitan blogissani arkisten vinkkien sijaan pohdintoja toiminta-alueittaisen opetuksen arjesta. Oman toiminta-alueittain etenevän opetuksen opettajan urani alussa viisitoista vuotta sitten olin alussa ihmeissäni, mitä on tärkeää opettaa koulussa oppilaalle, joka ei puhu eikä kävele. Onko tärkeää oppia istumaan pulpetissa? Harjoitellaanko kuitenkin kynän tai saksien käyttöä? Onko ok, jos välituntiulkoilussa menee pukemisineen ja riisumisineen tunti koulupäivästä?

Nämä samat kysymykset nousevat yhä säännöllisesti esiin, kun tapaan konsultoivassa työssä toiminta-alueittain opetusta aloittelevia opettajia. Uusi opettaja saattaa kokea samaa riittämättömyyden tunnetta ja kiirettä arjessa kuin koin itse alussa, ja toki hetkittäin yhä vieläkin. Myös varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen nivelvaiheessa vanhemmat usein pohtivat samoja kysymyksiä, jos perheen lapsella on vaikeavammaisuutta. Mitä koulussa oikein tullaan opiskelemaan? Mitä lapsen on tärkeää oppia?

Luota opetussuunnitelmaan

Erilaisten odotusten ja perinteiden ristitulessa opettaja saattaa kokea paineita siitä, onko opetus riittävän koulumaista, jos se on aivan erilaista opetusta kuin oma aikaisempi kokemus opetuksesta ja koulusta on. Toisaalta luokassa tai koulussa voi olla pitkiä perinteitä siitä, että toiminta-alueittaisessa opetuksessa oppilaat istutetaan pulpettiin ja tehdään vaikkapa erittäin vahvalla aikuisen tuella askarteluja.

Näiden kysymysten äärellä paras tuki löytyy laista ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Toiminta-alueittain opiskeluun siirrytään vasta sitten, kun oppilas ei kykene opiskelemaan edes oppiaineiden yksilöllistettyjä sisältöjä. Silloinhan opetukseen ei ole viisasta väkisin sisällyttää sisältöjä, joita oppilas ei kykene opiskelemaan. Toki oppilaskohtaisesti joitakin oppianeiden sisältöjä voi HOJKSia laadittaessa sisällyttää oppilaan vahvuuksien mukaan.

Toisaalta opetussuunnitelman perusteissa myös selkeästi sanotaan, että opetuksen lähtökohtana ovat vahvuudet. Koska opetuksen on oltava oppilaalle motivoivaa, on perusteltua hyödyntää myös oppilaan kiinnostuksen kohteita. Muita tärkeitä näkökulmia sisältöjen suunnittelussa on muun muassa se, että tavoitteiden on oltava oppilaalle saavutettavissa olevia, ja että opetusta suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä oppilaan huoltajan ja oppilaan kanssa. Opetuksen on oltava myös oppilaan kokonaiskehitystä tukevaa ja toimintakykyä ylläpitää ja edistävää.

Kun opettaja sisäistää ja ymmärtää nämä periaatteet, iso osa ”koulumaisuuden” paineista ehkä putoaa hartioilta. Perusperiaatteiden omaksumisen jälkeen uusi opettaja on valmis laatimaan HOJKSia huoltajien ja mahdollisten muiden oppilaan kanssa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Nämä periaatteet sekä toiminta-alueiden kuvauksen löytyvät perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteista luvusta 7.4.6. Tämän linkin kautta.

Ilmapiirin merkitys

Jos postaukseni ensimmäinen osuus perustui tiukasti lakiin ja opetussuunnitelman perusteisiin, sen jälkeen vielä muutama sana opetuksen arjesta omaan viidentoista vuoden kokemukseeni perustuen.

Mielestäni toiminta-alueittaisen opetuksen toimivan arjen perustana on kiireettömyys. Päivää ei kannata suunnitella liian täyteen. Pukeminen, riisuminen ja wc-toimet ottavat sen ajan minkä ne ottavat. Oppilailla on oltava riittävästi aikaa lepoon. Aikuiselle on oltava riittävästi aikaa kohdata jokainen oppilas ja tarttua niihin hetkiin, jolloin oppilas haluaa ja jaksaa olla vuorovaikutuksessa. Koulussa saa olla kivaa, sekä oppilailla että aikuisilla.

Ajattelen niin, että koulusta tekee koulumaisen oma ryhmä ja sen tutut kaverit ja aikuiset. Koulusta tekee koulumaisen se, että tullaan siihen ryhmään, vaikka esimerkiksi etenevän sairauden vuoksi oppiminen ei edes etenisi. Koulusta tekee koulumaisen se, että oma opettaja opettaa päivittäin jokaista oppilaista eikä kenenkään opetus tapahdu kokonaan tai lähes kokonaan jossain erillisessä tilassa ohjaajan tai avustajan kanssa.

Koulua käydään tulevaa elämää varten, mutta koulu on aina tässä ja nyt, yhdessä.

Outi

Kuvat: Pixabay.com

Kirjoitus on julkaistu blogissa 27.11.2022.