”Kenenkään kanssa ei kannata luovuttaa” – Oppilastuntemus ja aika opettajan apuna

Psykologi Piia Penttinen on työskennellyt yli 20 vuotta kehitysvammaisten lasten, nuorten ja heidän lähipiirinsä tukena. Tyypillisenä työpäivänään hän suuntaa kouluun.

Piian työpaikka on meidän koulumme naapurirakennuksessa eli Siun soten erityisryhmien asiantuntijapalveluissa. Liperissä sijaitsevan Honkalampikeskuksen alueella hänet tunnetaan Piia-psykologina, jona hän myös tässä blogissa esittäytyy:

-Olen Piia-psykologi. Koulutukseltani olen psykologi, psykoterapeutti ja kasvatustieteen maisteri. Aloitin psykologiharjoittelun Kehitysvammaneuvolassa Honkalammen kuntayhtymässä vuonna 2002. Sille tiellä olen jäänyt.

Ala ja asiakkaat veivät psykologiopiskelijan mukanaan. Heti harjoittelun jälkeen Piia sai sijaisuuden, ja pian myös vakituisen työpaikan. Kahdenkymmenen kahden vuoden aikana organisaatio ja työyksikön nimi ovat mennyt uusiksi useamman kerran, mutta monipuolinen ja itsenäinen työ ihanien asiakkaiden parissa on tehnyt ja tekee työstä yhä mielenkiintoista.

Psykologi monessa apuna kouluilla

Koulut ovat psykologin tärkeä yhteistyökumppani asiakkaiden haasteiden purkamisessa. Pyyntö koulukäynnille voi tulla tutun opettajan lisäksi esimerkiksi sairaanhoitajan tai kuntoutusohjaajan kautta.

-Monesti aloitan yhteistyön oppilaan kehitystasoarviolla tai muulla tutkimuksella, jotta saadaan käsitys siitä, mitä oppilaalta voidaan vaatia. Tutkimus voidaan toteuttaa täällä Honkalammella tai joskus oppilaan koululla. Kouluilla käydessäni olen useimmiten seuraamassa sekä tukena oppilaan mukana erilaisissa tilanteissa. Pidän myös palavereita opettajien kanssa sekä osallistun oppilaiden laajempiin palavereihin.

Opettajat pyytävät psykologilta neuvoja ja ohjeita oppimisen asioihin sekä käyttäytymisen ja tunne-elämän pulmiin.

-Aina minulla ei ole valmiita vastauksia, mutta mietimme keinoja ja ratkaisuja yhteistyössä. Saatan ottaa yhteyttä myös jälkikäteen, jos saan ideoita, miten edetä. Jos tilanne on haastava, joskus opettajat haluavat vain purkaa omaa kuormitustaan minulle. Yhdessä voimme pohtia myös muun henkilökunnan jaksamista.

Psykologi näkee koulukäynneillä todellisuuden ja haasteiden moninaisuuden. Joskus lapsen verkostoon on tullut konflikteja, joiden ratkomiseen psykologilta pyydetään apua.

Toimintakykyä ja hyvää elämää

Kokeneen psykologin vinkkinä on oppilaan vahvuuksien ja haasteiden huolellinen määrittely ennen tavoitteiden asettamista.

-Tavoitteet kannattaa asettaa siten, että oppilaalla on mahdollisuus onnistua, ja toki myös oppia uutta. Kenenkään kanssa ei kannata luovuttaa, kaikki oppivat ja kehittyvät. Joillakin oppiminen voi kuitenkin olla hyvin hidasta, joten pienistä ja isoista onnistumisista kannattaa iloita.

Poikkeuksena edistymisen suhteen tekevät ainoastaan eteneviä sairauksia sairastavat lapset ja nuoret. Heidän kanssaan oppimistavoitteilla operoimisen voi Piian mielestä jättää vähemmälle. Tärkeintä on tarjota hyviä hetkiä ja hyvää elämää, samalla toimintakykyä ylläpitäen. 

Toimintakyvystä puheen ollen:

-Ihmisen toimintakyky ylipäätään voi kokonaisuutena olla kehitysvammadiagnoosista huolimatta oikein hyvä, vaikka lievästi kehitysvammaisellakin kognitiiviset taidot jäävät vastaamaan alakouluikäisen lapsen taitoja. Ihminen voi pärjätä silti työelämässä ja olla jollakin muulla elämän osa-alueella jopa erityisen lahjakas. Joskus taas kehitysviive ei jää pysyväksi, vaan diagnoosi voidaan purkaa.

Haasteiden keskellä – miksi nyrkit joskus heiluvat?

Psykologiin otetaan koululta usein yhteyttä silloin, kun vastaan on tullut ongelmia. Usein ongelmat saattavat liittyä käyttäytymisen ja tunteiden säätelyyn.

– Ongelmien takana voivat olla väärin määritellyt tavoitteet ja odotukset. Hyvän ymmärryskyvyn omaava oppilas voi raivostua aliarvioinnista tai alkaa pistää kaiken lekkeriksi. Liian vaativat tehtävät taas tuottavat jatkuvia epäonnistumisia, mikä usein johtaa itsetunnon romahtamiseen, joka taas voi purkautua haastavana käytöksenä.

Piia Penttinen kertoo, että haastavan käyttäytymisen takaa löytyy usein myös kommunikaation ja ymmärretyksi tulemisen haasteita:

-Jos kielenkehityksessä on ongelmia, sattuu helposti paljon väärinkäsityksiä. Kun oppilas ei osaa sanoittaa kokemuksiaan tai tuntemuksiaan, nyrkit saattavat heilua. Kuulonvaraisen työmuistin ongelmat taas johtavat monesti siihen, että lapsi ei oikeasti muista tai ennätä tallentamaan annettuja ohjeita. Tästäkin voi seurata selkkauksia tai jopa onnettomuuksia.

Piia muistuttaa, että syy- ja seuraussuhteita ja sääntöjä voi joutua erityislasten kanssa käymään läpi monta kertaa, eikä haastavan käytöksessä ole kyse tahallisesta pahanteosta. Joskus kehitysvammaisia nuoria höynäytetään vääriin tekoihin, ja kiinni jäädessä syyt vieritetään heidän niskaansa. Erityislapsilla on valitettavasti myös riski joutua monenlaisen hyväksikäytön ja väärinkohtelun kohteeksi.

Kehitysvammaisuus on vain sana

Moninaisista haasteista huolimatta Piia aikoo jatkaa psykologin työssä vielä tulevinakin vuosina ja kenties vuosikymmeninä. Parasta työssä ovat juuri asiakkaat, ne erityisen ihanat lapset ja nuoret. Työ kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa ei ylipäätään sovi hätähousuille.

-Oppilastuntemuksen kautta on mahdollista määrittää jokaiselle oppilaalle oikeanlaiset tavoitteet, mutta se vie aikaa. Myös käyttäytymisen ja tunne-elämän pulmiin löytyy ratkaisuja, mutta se vaatii hidasta ja pitkäkestoista työskentelyä.

Lopuksi Piia-psykologi haluaa muistuttaa, että kaikki diagnoosit ovat vain sanoja:

– Jokaisen oppilaan taidot, tavoitteet ja tarpeet ovat aina yksilöllisiä. Myös kehitysvammaisuus on vain sana.

Kiitos Piialle rohkaisevista pohdinnoista ja yhteistyöstä vuosien varrella.

Kiitos myös blogini lukijoille mukana kulkemisesta.

Valoa meille kaikille marraskuun hämäriin viikkoihin!

Outi