Kiitos kuluneista blogivuosista

Tämä on toistaiseksi viimeinen postaukseni Koulupolut -blogiini. Kolme blogivuotta on vierähtäneet nopeasti ja olen kiitollinen, että olen saanut jakaa blogissa kokemuksiani, näkemyksiäni ja tietojani erityiskoulun arjesta ja toiminta-alueittain opetuksesta. Nyt on kuitenkin tullut aika antaa tilaa jollekin uudelle, sekä sivustolle että itselleni.

Ennen tämän viimeisen postauksen kirjoittamista kurkkasin ihan ensimmäistä postaustani, jossa aiheena oli koronakeväänä 2020 luonnollisesti etäopetus. Nyt tuo aika tuntuu kaukaiselta muistolta, eikä korona enää juuri arjessa vaikuta. Silti se aika opetti paljon ja muutti arkea myös pysyvästi.  Etäopetusta pitäessäni pengoin ja löysin netistä paljon sellaista materiaalia, joihin en ollut aiemmin törmännyt, ja jotka jäivät osaksi opetusta. Koronan jälkeen olen saanut myös paljon kouluttautua etänä, vaihtoehdot ovat lisääntyneet huimasti.

Koronan lisäksi viime vuosina blogin kirjoittaminen on opettanut myös minua itseäni paljon. Blogia varten olen etsinyt tietoa ja syventänyt osaamistani. Lisäksi olen saanut pohtia paljon omia arvojani ja toimintatapojani opettajan työssä.

Ensimmäisessä postauksessani kerroin, että sitä ensimmäistä postausta edelsi puoli vuotta pohdintaa ja suunnittelua. Myös blogin päättämistä edelsi suunnilleen saman verran pohdinta-aikaa. Sopivalta ajankohdalta viimeiselle postaukselle tuntui tämä kevätlukukauden päätös ennen Papunetin uudistuksia. Suurimpana syynä on tarve ladata omia akkuja ja kerätä uusia ideoita ja oppeja kenties jollakin toisella tapaa eteenpäin jaettavaksi.

Meidän koulussamme kulunut lukuvuosi oli muutosten vuosi, kun elokuussa siirryimme sairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymän ylläpitämästä koulusta kunnan kouluksi. Nyt kun lukuvuosi on loppusuoralla voi todeta, että arki muuttui vain hyvin vähän. Kaikki meni hyvin. Nyt keväällä rehtorin sijaisena toimiessani jouduin kuitenkin tuntemaan huolta siitä, että emme pysty ottamaan täpötäyteen kouluumme ensi lukuvuonna enää kaikkia oppilaita, jotka koulupaikkaa meillä tarvitsisivat. Puhelin soi tiuhaan ja puhelujen päätyttyä jäin miettimään, mistä oikeanlainen koulupaikka näille oppilaille lopulta järjestyi tai tulee järjestymään.

Tulevat viikot vietämme perinteiseen tapaan pitkälti ulkoillen, liikkuen ja retkeillen sekä kevätjuhlaan valmistautuen. Tänä keväänä kukaan oppilaani ei päätä peruskoulua, joten haikeutta ei ole ilmassa yhtä paljon kuin yleensä. Jonkin verran haikeutta sen sijaan aiheuttaa tämä blogin päättyminen. Ehkä tapaamme vielä jossain muissa merkeissä.

Aurinkoa!

Outi

Kirjoitus on julkaistu blogissa 19.5.2023.