Kosketusviestintä

Riitta Lahtisen ja Russ Palmerin kehittämä sosiaalishaptinen kommunikaatio perustuu kosketuksen tietoiseen käyttöön vuorovaikutuksessa.

Kenen kanssa kosketusviestejä käytetään?

Kosketusviestejä voi käyttää monien erilaisten oppijoiden kanssa esimerkiksi erityisopetuksessa ja palveluyksiköissä. Kosketusviesteistä hyötyvät näkö- ja kuulonäkövammaiset, kuulonäkövammaiset monitarpeiset, kehitysvammaiset, autismikirjon henkilöt sekä ikääntyneet. Heillä voi olla lisäksi hahmottamisen ongelmia ja muita erityistarpeita. Kosketusviestien käyttöä kuvataan eri toiminnoissa mm. erityisopetuksessa ja päivän tapahtumien tarinoissa (Jägerroos 2016, Partanen & Hintsala 2013).

Kokemusten mukaan koskettaminen lisää vuorovaikutuksen laatua ja vahvistaa sosiaalisia suhteita sekä tunteiden tiedostamista ja ilmaisua.  Kosketusviestejä voi käyttää vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen ohjauksessa, liikkumisessa ja arkitoiminnoissa niin kuntoutuksessa kuin vaikeasti vammaisten opetuksessa ja ohjauksessa puheen, kuvien ja muiden kommunikaatiota tukevien menetelmien kanssa – joko samanaikaisesti tai jaksotettuna.

Haptiiseja sisältyy esimerkiksi Tikoteekin tuottamaan Lasten EnsiPOLKU -kommunikointikansioon, jota voi käyttää vaikeasti puhe- ja näkövammaisten lasten kanssa. Kansion oheismateriaalina on saatavilla haptiisivideot, joiden avulla on helppo opetella haptiisien tuottamista. Tutustu lasten EnsiPOLKU-kansioon ja haptiisivideoihin.

Viestien tuottaminen ja kosketusprofiilista sopiminen

Kosketusviestien tuottamista kutsutaan hapteeraamiseksi. Yleisimmin kosketusviestejä tuotetaan yhdellä tai kahdella kädellä. Myös muut kehon osat voivat välittää viestejä, esimerkiksi olkapäät, jalat ja jopa pää. Kosketusviestejä voidaan tuottaa ja vastaanottaa koko keholta. Esimerkiksi vanhemman sylissä oleva lapsi tuntee vanhempansa liikkeet, kun häntä kannetaan.

Kosketusviestit muodostuvat eri tavoin. Perustasolla ne pohjautuvat kehon luonnollisiin liikkeisiin, kun pyydetään henkilöä esimerkiksi siirtymään, kääntymään tai nostamaan jalkaa. Pukeutumistilanteissa kosketusviestit ovat luonnollisia tuntomuistoja, jotka syntyvät vaatteiden pukemisessa. Esimerkiksi kun sukka laitetaan jalkaan, kosketus tuntuu jalkaterästä nilkkaan.

Kosketusviesteistä sovitaan henkilön ja hänen läheistensä kanssa yhdessä. Sopimiseen liittyy myös kosketusprofiilin tekeminen. Kosketusprofiiliin kirjataan, mihin kehonosiin kosketusviestejä voidaan kunnioittavasti ja neutraalisti tuottaa. Perheenjäsenillä on yleensä käytössään laajemmat kosketuksen alueet kuin esimerkiksi lähityöntekijöillä. Luvanvaraiset ja neutraalit käyttöalueet kannattaa käydä yhdessä läpi henkilön ja hänen läheistensä kanssa, ja kirjata ne myös ylös.

Kosketuksen kielioppi

Haptiiseissa eli kosketusviesteissä on kielioppi samaan tapaan kuin puhutuissa ja viitotuissa kielissä on oma kielioppinsa. Kosketuksen kieliopin pienimpiä osia kutsutaan hapteemeiksi. Kosketuksiin liittyviä kieliopillisia elementtejä eli hapteemeja on useita. Helpoimmin hahmotettavat ovat haptiisien tekopaikka, kosketuksen painovoima sekä liikkeen suunta, vauhti ja kesto.

• Kun tulemme toisen henkilön lähelle, kosketamme hänen olkapäätään tai käsivarttaan. Tämän haptiisin viesti on ”joku tuli viereemme”. Samalla vastaanottaja saa tietää, kummalla puolella tulija on. Tämän haptiisin kieliopilliset elementit ovat tuottamisen paikka (olkapää) sekä painovoima (neutraali).

• Kun käsi jää olkapäälle, viesti muuttuu ”joku on edelleen vieressäni”. Viesti muuttui, kun kosketuksen kesto muuttui pidemmäksi. Jos sormet liikkuvat ylös-alas nopeasti ns. sormenpääkosketuksien toistona, viestin sisältö muuttuu, tulijalla on ”asiaa”. Liikkeen voimalla ja nopeudella voimme ilmaista kontaktinoton kiireellisyyttä.

Mitä kosketusviesteillä voi ilmaista?

Kosketusviesteillä voi ilmaista erilaisia asioita. Viestit voivat liittyä tekeillä olevaan toimintaan tai asiaan. Ne voivat olla myös pikaviestejä kuten kommentteja tai tunnetiloja. Useimmiten käytettyjä kommentteja ovat ”kyllä” ja ”ei”. ”Kyllä” on ns. taputusliike ja ”ei” on sivulta sivulle toistuva liike. ”Kyllä” ilmaisee, että on ”ok tehdä jotain”, ”nyt voi tehdä”, ”hieno juttu”. Sen tulkinta riippuu meneillä olevasta toiminnasta, ja se voidaan tuottaa eri kehonosiin.

Sosiaalisissa tilanteissa käytetyissä ilme-haptiiseissa kuvataan joko omaa, vuorovaikutuskumppanin tai muiden ihmisten käyttäytymistä, tunteita ja ilmeitä. Ilme-haptiisit muistuttavat meille tuttuja visuaalisia symboleita, emojeja, joita käytämme sosiaalisessa mediassa (Lahtinen, Palmer & Lahtinen 2009).

Suunta-haptiiseilla ohjataan ja tuetaan liikkumista tai ilmaistaan lähitilasta poistumista. Yleisimmät suuntailmaukset ovat eteenpäin, taaksepäin, ylös ja alas. Ne ovat usein reittien ja tilan hahmottamisen kuvailun pohjalla. (Lahtinen & Palmer 2014) Esimerkiksi näkövammaista kehitysvammaista nuorta voidaan tukea liikkumaan suoraan eteenpäin tekemällä puheen ohella eteenpäin-haptiisi vaikka olkavarteen tai selkään. Vastaavasti kun toiminta loppuu ja vuorovaikutuskumppani poistuu yhteisestä tilasta, hän tekee koko kädellä toiselle viestin poistumisestaan.

Miten haptiisien käyttö kannattaa aloittaa?

Haptiisien käyttö alkaa havainnoimalla henkilön ja hänen lähi-ihmisten toimintaa. Sitä kautta löytyy usein toimivia haptiiseja, joita henkilöt käyttävät tilanteissa usein tiedostamattaan. Kyse on luonnollisista liikkeistä, joita tilanteessa tehdään. Alkuvaiheessa lähi-ihmisille opetetaan myös kosketusviestien kielioppi. Näin viestien vastaanottaja saa viestit aina samanlaisina, jolloin niiden tunnistaminen ja oppiminen helpottuvat.

Usein alkuvaiheessa kosketusviestit liittyvät asiayhteyteen ja tekeillä olevaan toimintaan. Perushaptiiseista kootaan yksilöllisiä haptiisi-sanakirjoja, jotka voivat liittyä tilanteisiin, tunteiden ilmaisuun, ympäristöön orientoitumiseen ja yhdessä liikkumiseen sekä sosiaalisiin pikaviesteihin.

Menetelmän taustaa

Menetelmän ovat kehittäneet Riitta Lahtinen ja Russ Palmer. Kosketusviestien tutkiminen ja kehittäminen alkoi vuonna 1990. Tutkimukseen osallistui aluksi kuulonäkövammaisia ja kuurosokeita henkilöitä, joilla oli vuosikymmenien kokemus kosketuksen käytöstä viestien tuottamisessa ja vastaanottamisessa. Kuulonäkövammaisten lähi-ihmiset ovat käyttäneet kosketusta luonnollisena osana kommunikaatiota arkisten toimintojen aikana, mutta näistä toimivista ratkaisuista ei ollut aikaisemmin koottu tietoa systemaattisesti. Lahtisen väitöskirja (2008) analysoi kosketusviestien monimuotoista käyttöä kuulonäkövammaisten ja kuurosokeiden arjessa. Merkittävin tutkimustulos oli kosketusviestinnän esittely, kehittäminen sekä kielioppirakenteen kuvaaminen.

Kuvat ja videot: Riitta Lahtinen ja Kehitysvammaliiton Tikoteekki

Lähteet ja lisätietoa

Jägerroos, T. (2016). Kosketusviestit työvälineenä erityisopetuksessa. Autismi 1/2016.

Lahtinen, R. & Palmer, R. 2014. Kehotarinoita haptiiseilla – kosketusviestejä kaikenikäisille. Helsinki: Lönnberg Print & Promo.

Lahtinen, R., Palmer, R. & Lahtinen, M. 2009. Aisti kuvailu. Helsinki: Art-Print Oy.

Partanen, L. & Hintsala, S. (2013). Matteuksen uimahallitarina. Silmäterä 3, 31-32.

Kommunikaatio (Suomen Kuurosokeat ry)

Sosiaalishaptinen kommunikaatio (Suomen Kuurosokeat ry)

Lisätietoa haptiisi-sanakirjojen tekemisestä:  riitta.lahtinen@icloud.com

Russ Palmer

Teksti: KT Riitta Lahtinen, kommunikaatiopäällikkö, Suomen Kuurosokeat ry
Kuvat ja video: Riitta Lahtinen ja Kehitysvammaliiton Tikoteekki