Kuntoutus kommunikoinnin eri kehitysvaiheissa

Onnistunut kommunikoinnin kuntoutus tapahtuu yhteistyössä niiden lähi-ihmisten kanssa, joiden kanssa puhevammainen henkilö viestii päivittäin tai usein. Heitä ovat perheenjäsenten lisäksi esimerkiksi hoitajat, opettajat ja ohjaajat. Kuntoutuksessa sovitaan yhdessä toimintatavat, joihin jokaisen on tärkeää sitoutua.

Kommunikoinnin kuntoutuksen tavoitteena on toimiva vuorovaikutus riippumatta siitä, millä keinoilla se tapahtuu. Kommunikoinnin kuntoutus on muutosprosessi, jonka aloitustilanne tiedetään, mutta tarkka päätepiste ei ole etukäteen määriteltävissä. Jokainen etenee omien edellytystensä mukaan. Mahdollisuus olla yhteydessä ja kommunikoida toisten kanssa on perustarve ja oikeus riippumatta siitä, miten itsenäiseksi ja osaavaksi henkilö kommunikoinnissaan kehittyy.

Viiden vaiheen malli

Viiden vaiheen malli on karkea yleistys painopisteistä kommunikoinnin kuntoutuksen eri vaiheissa. Mallia voi hyödyntää kuntoutuksen tavoitteiden ja sisällön suunnittelussa sekä kun sovitaan lähi-ihmisten roolista kuntoutuksessa. Kun kommunikoinnissaan tukea tarvitsevan ihmisen kehitykselliset ja henkilökohtaiset tarpeet tunnistetaan mahdollisimman hyvin, kuntoutuksen tavoitteet ja toimet voidaan voidaan asettaa täsmällisemmin ja oikea-aikaisesti. Kuntoutuksen tavoitteisiin ja toimiin vaikuttavat aina myös perheen ja muiden lähi-ihmisten toiveet ja resurssit.

1. vaihe luo perustan kommunikoinnille

Tässä vaiheessa vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa on tukea tarvitsevalle ihmiselle elinehto. Hän tarvitsee ravintoa, lepoa ja läheisyyden luomaa turvaa, jota vain toinen ihminen voi tarjota. Hän ei pysty vielä ilmaisemaan tarpeitaan tietoisesti toiminnallaan, vaan hänen liikehdintänsä, ilmeensä ja eleensä ovat reagointia hyvään tai huonoon oloon, nälkään tai väsymykseen. Lähi-ihmisen tärkein tehtävä onkin tulkita hänen olemuksessaan tapahtuvia muutoksia ja vastata niihin esimerkiksi koskettamalla, ottamalla syliin, tyynnyttämällä tai antamalla ruokaa. Tällainen varhainen vuorovaikutus luo perustaa kommunikoinnin kehittymiselle, siksi sitä kutsutaan myös kommunikoinnin perustaksi.

Kuntoutus painottuu varhaisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja vuorovaikutussuhteiden vahvistamiseen tukea tarvitsevan ihmisen läheisten kanssa. Puheterapeutti ja lähi-ihmiset havainnoivat ja opettelevat yhdessä tulkitsemaan hänen kehollisia ilmaisujaan (olemuskieltä) sekä vastaamaan niihin. Varsinaiselle kommunikoinnille tai kielen kehittymiselle ei vielä voida asettaa tavoitteita, mutta vuorovaikutustilanteiden laatu on tärkeä. Jotta tilanteet ovat kaikin puolin miellyttäviä hänelle, lähi-ihmisten tulee tunnistaa ja huomioida hänen kohtaamiseensa ja koskettamiseensa liittyvät erityistarpeet, esimerkiksi aistitoimintojen puutokset ja herkkyydet.

2. vaihe vahvistaa kommunikoinnin perustaa

Lähi-ihminen on edelleen tärkein läheisyyden ja turvan lähde. Lähi-ihminen on myös kumppani, jonka kanssa tukea tarvitseva ihminen voi kokea iloa yhdessä olemisesta ja yhdessä tekemisestä. Niinpä hän alkaa yhä enemmän ottaa kontaktia lähi-ihmisiin ja keskittyy yhteiseen leikkiin heidän kanssaan. Yhteinen leikki ja arkinen puuhastelu kehittävät hänen kykyään säädellä mm. vireys- ja tunnetilojaan. Puheterapeutti ja lähi-ihmiset opettelevat yhdessä tunnistamaan niitä aistikanavia, jotka toimivat vuorovaikutuksen kannalta parhaiten. Lisäksi lähi-ihmisten kanssa sovitaan, millä tavalla tukea tarvitsevaa ihmistä voidaan tukea muissakin kehittyvissä asioissa, kuten esimerkiksi havaitsemisessa ja tarkkaavuuden kohdentamisessa ja ylläpitämisessä.

Leikit ja muut mielekkäät tekemisen muodot ovat keinoja vahvistaa käsitystä asioiden syy-seuraussuhteista, mikä helpottaa jatkossa ennakointia esimerkiksi siirtymätilanteissa. Tässä vaiheessa voidaan ottaa mukaan joitakin puhetta tukevia ja korvaavia kommunikoinnin keinoja, jos ne ovat tukea tarvitsevan ihmisen kannalta perusteltuja ja edesauttavat esimerkiksi tilanteiden ennakointia.

3. vaihe on sanatonta viestintää sekä puhetta tukevia keinoja

Kun ollaan tässä vaiheessa kehitystä, tukea tarvitsevan ihmisen vuorovaikutus alkaa olla tietoista. Hän matkii ja opettelee ilmaisemaan asioita samoilla keinoilla, joita hänen lähi-ihmisensä käyttävät, eli sanoilla, ilmeillä, eleillä jne. Hän voi tapailla sanoja ja alkaa käyttää tukiviittomia tai kuvia luonnollisten eleiden ja ääntelyn rinnalla. Tässä vaiheessa hän usein ymmärtää viestejä enemmän kuin pystyy itse ilmaisemaan. Kommunikoinnin sujumisen kannalta lähi-ihmisten rooli on keskeinen. Lähi-ihmisten tehtävänä on edelleen tulkita ja tarkentaa hänen viestejään sekä alkaa laajentaa viestintää yhä uusiin asioihin.

Kuntoutukseen otetaan vahvemmin mukaan puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot ja niiden käytön mallittaminen. Mallittaminen tarkoittaa sitä, että lähi-ihmiset alkavat käyttää tietoisesti tukiviittomia, kuvia tai yksinkertaista puhelaitetta puheensa rinnalla, jotta tukea tarvitseva ihminen voi omaksua näitä keinoja osaksi omaa viestintäänsä. Visuaaliset keinot kuten viittomat ja kuvat puhutun kielen rinnalla tukevat kielen ymmärtämistä. Läheisten on tärkeä oivaltaa, että kieli opitaan aina heidän kauttaan ”kielikylpynä”. Tämä pätee myös puhetta tukeviin ja korvaaviin keinoihin. Siksi on tärkeää, että lähi-ihmiset ilmaisevat keskeisimmät asiat viesteistään viittomilla tai kuvilla. Lähi-ihmisten on hyvin tärkeää huomioida myös tukea tarvitsevan ihmisen yksilölliset tarpeet ja kehitystaso ja mukauttaa omaa ilmaisuaan sen mukaan.

Jos kommunikointi tapahtuu kuvilla, kommunikoinnin apuvälineenä käytetään yleensä irtokuvia, kommunikointitauluja tai avainsanakansiota. Luonnolliset eleet, ilmeet ja tarvittaessa tukiviittomat ovat toki edelleen nopein tapa viestiä arjen tilanteissa. Esimerkiksi ryhmätilanteissa äänensä voi saada paremmin kuuluviin puhelaitteen avulla. Jos tukea tarvitsevalla ihmisellä on hyvä kielellinen ja kognitiivinen perusta, lähi-ihmiset voivat alkaa mallittaa puhettaan lausetasoisesti eli sana sanalta. Silloin tarvitaankin jo sanastoltaan laajaa kommunikointikansiota. Kommunikoinnin apuvälineet hankitaan puhevammaiselle ihmiselle aina yksilöllisen apuvälinearvioinnin perusteella. Apuvälineet sisältyvät lääkinnälliseen kuntoutukseen. Vaikka kuntoutus tapahtuu edelleen vahvasti lähi-ihmisen kanssa ja tuella, osa puheterapiasta voi tapahtua myös kahdenkeskisenä työskentelynä.

Koska tukea tarvitsevan ihmisen kommunikointi on vielä epätarkkaa ja perustuu yksittäisiin ilmaisuihin, viestien merkitykset edellyttävät vahvaa tulkintaa lähi-ihmisten toimesta. Lähi-ihmisten tuleekin tiedostaa se, kuinka paljon heidän tulkintansa voi olla vaikuttamassa itse viestin sisältöön ja jopa muuttaa alkuperäistä viestiä. Siksi tulkitsemisen rinnalla on syytä tukea myös tukea tarvitsevan ihmisen kykyä ja mahdollisuuksia yhä itsenäisempään ilmaisuun.

4. vaihe kehittää yhteisestä kieltä erilaisissa kommunikointitilanteissa

Tässä vaiheessa tukea tarvitsevalla ihmisellä on jo vahva kommunikoinnin perusta eli hän pystyy aktiivisesti havainnoimaan ympäristöään ja ottamaan kontaktia sekä olemaan vuorovaikutuksessa lähi-ihmistensä kanssa. Hän viestii tietoisesti käyttämällä symbolista kieltä eli osaa käyttää viittomaa, kuvaa tai sanaa asiayhteyteen liittyvässä tarkoituksessa. Kuvilla kommunikoiva ihminen alkaa yhdistellä kuvia toisiinsa samaan tapaan kuin puhumaan opetteleva alkaa yhdistellä sanoja toisiinsa. Silti luonnolliset eleet ovat edelleen tärkeä osa hänen ilmaisuaan kuten meillä kaikilla.

Nyt tukea tarvitsevaa ihmistä rohkaistaan kommunikoimaan oppimillaan keinoilla mahdollisimman monien eri ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa. Lähi-ihmisten tuki ja saatavilla olo on edelleen tärkeää, mutta tärkeää on myös se, että hän oppii kommunikoimaan itsenäisesti myös muiden kuin tuttujen kanssa. Aiempien kommunikoinnin apuvälineiden rinnalle voidaan ottaa sanastoltaan laajempia kommunikointikansioita tai tietokonepohjaisia kommunikointisovelluksia.

Kuntoutuksessa vahvistetaan apuvälineen käyttöä sekä kommunikointia arjen erilaisissa tilanteissa huomioiden hänen yksilölliset erityistarpeensa. On tärkeää, että lähi-ihmiset käyttävät kommunikoinnin apuvälineitä oman puheensa rinnalla ja pyrkivät aiempaa tarkempaan ilmaisuun apuvälineellä. Esimerkiksi kommunikointikansiosta he osoittavat kuvia sana sanalta eli lausetasoisesti. Tämä tarkentaa ilmaisuja ja tukee kielen rakenteiden vahvistumista.

5. vaiheessa kommunikointi monipuolistuu ja sujuu itsenäisesti

Tässä vaiheessa tukea tarvitseva ihminen kommunikoi symbolisen kielen keinoin eli esimerkiksi tukiviittomilla, kuvilla tai sanoilla. Hän kertoo eri asioista ja voi muistella, suunnitella, kysyä ja vitsailla. Kuntoutuksessa pyritäänkin nyt monipuolisempaan ja tarkempaan kielelliseen ilmaisuun sekä lisäämään hänen itsenäisyyttään viestinnässään. Häntä kannustetaan ja tuetaan omien ajatustensa ja mielipiteidensä ilmaisuun sekä luodaan kommunikointitilanteita, joissa keskustelutaitoja voi kehittää niin omanikäisten kuin muidenkin kanssa.

Kommunikoinnin apuvälineinä käytetään esimerkiksi laajoja ja dynaamisia kommunikointikansioita sekä tietokonepohjaisia kommunikointisovelluksia. Lähi-ihmisen rooli on olla rinnalla kulkija, joka mahdollistaa monipuolisen ja itsenäisen kommunikoinnin esimerkiksi päätöksenteossa ja mielipiteenilmaisussa.

Teksti: asiantuntija Kaisa Laine/Kehitysvammaliiton Tikoteekki ja Maija Ylätupa/Papunet
Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki
Kuvat: Sclera-piktot, Papunetin kuvapankki

Lähde

Communication Matrix: Seven levels of communication (Communication Matrix)

Lisätietoa

Kuntoutuksessa tarvitaan yhteistyötä

Kuntoutus (Tikonen-lehti)

.