Lapsen vuorovaikutuksen tukeminen

Lapsi kehittyy yksilölliseen tahtiinsa 

Lapsen kehitys on jatkumo, jossa kehitysvaiheet seuraavat toisiaan kullekin lapselle ominaisella tavalla. Jokainen lapsi kehittyy ja oppii omaan yksilölliseen tahtiinsa, ja kaikki vanhemmat haluavat tukea lapsensa kehitystä. Erityisen tärkeäksi kehityksen tukeminen tulee vanhemman mielessä silloin, kun vanhemmassa herää huoli lapsesta. Jos jokin lapsen kehityksessä huolestuttaa vanhempia, apua ja neuvoja kannattaa hakea myös ammattilaisilta.

Lasta motivoivien asioiden ottaminen toiminnan lähtökohdaksi on lapsen kehitystä vahvistavaa. Lapsi motivoituu asioista, jotka tuottavat hänelle iloa ja joiden tekeminen tai oppiminen on hänelle mahdollista. Kun vanhemmat havainnoivat lapsensa toimintaa ja mielenkiinnon kohteita, he voivat löytää asioita, jotka kiinnostavat lasta ja jotka ovat juuri oikeita oman lapsen kehityksen kannalta.

Asioiden toistaminen ja kertaaminen yhä uudelleen ja uudelleen on olennainen osa lapsen oppimista ja kehitystä. Lapsi saattaa esimerkiksi haluta toistaa tiettyä vuorovaikutusleikkiä yhä uudelleen, koska jonkin leikkiin liittyvän asian tai taidon käsittely on vielä kesken. Toisinaan lapsi palaa yhä uudelleen aiemmin harjoiteltuihin asioihin vain iloitakseen osaamisestaan, vaikka hän samanaikaisesti opettelee jo uutta taitoa.

Usein lapset myös nauttivat siitä, että he voivat ohjata vanhempaansa leikissä tai toiminnassa, jonka he jo osaavat. Vaikka lapsi on kiinnostunut johonkin kehitysvaiheeseen liittyvästä toiminnasta keskimääräisiä ikämääreitä pidempään, hänen kanssaan kannattaa siitä huolimatta tehdä tuohon kehitysvaiheeseen liittyviä asioita. Vanhempaa voi alkaa kyllästyttää saman leikin toistaminen. Siksi väillä voikin kokeilla, mitä tapahtuu, jos leikkiin tehdään pieniä muutoksia. Muutosten mukaan ottamisesta leikkii päättää lapsi.

Yhdessäolo vahvistaa vuorovaikutusta

Yhdessäolo ja siitä nauttiminen sellaisenaan on meille kaikille tärkeää. Arkiset yhdessäolon tilanteet, päivittäin toistuvat tapahtumat ja niiden säännöllisyys esim. perheen yhteiset ruokailut, ulkoilut, iltasadut jne. ovat tärkeitä lapsen kehitykselle. Niiden avulla lapsi oppii ymmärtämään tilan, ajan ja syy-seuraussuhteiden perusteita. Toistuvat arkiset tilanteet luovat mahdollisuuden tehdä yleistyksiä ja havaita muutoksia, mikä on tärkeää kielellisten taitojen kehitykselle. Näissä hetkissä rakentuu myös vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus ja tunneside.

Vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin kehitys on sosiaalisen yhteistyön tulosta. Jotkut lapset tarvitsevat erityistä tukea kommunikoinnin perustan taitojen oppimiseen ja vuorovaikutuksessa olemiseen. Vanhemmat tietävät, minkälaisista vuorovaikutushetkistä lapsi pitää. Havainnoimalla mitä näissä arkisissa hetkissä tapahtuu, voi löytää uusia tilanteita, joissa vuorovaikutus myös onnistuu. Vuorovaikutushetkissä voi tehdä havaintoja esimerkiksi mistä lapsi pitää, minkälainen ympäristö tai tilanne on, kenen kanssa lapsi on, mitä aikuinen tekee.

Yhteisen vuorovaikutuksen etenemiseen on helpompi kiinnittää huomio tilanteissa, joissa lapsi ja vanhemmat voivat kiireettömästi kohdata toisensa. Silloin vanhemmalla on aikaa havaita lapsen pienetkin aloitteet ja vastata niihin käyttämällä samanlaisia ilmauksia kuin lapsi. Kun vanhempi liittyy lapsen toimintaan tekemällä samaa kuin lapsi, hän saa usein lapsen nauramaan tai hymyilemään. 

Yhteiset, lapsen tahdissa etenevät leikilliset hetket edistävät kontaktin ja vuorovaikutuksen kehitystä. Vanhempi tietää tekevänsä varmasti oikeita asioita, kun sekä vanhempi että lapsi nauttivat yhdessäolosta olipa tuo leikki millaista yhteistä höpsötystä tahansa.

Jos lapsen kehitys ei kaikesta huolimatta tunnu sujuvan toivotulla tavalla, vanhemmat saattavat haluta vahvistusta sille, että he tekevät oikeita asioita oikeaan aikaan. Apua ja neuvoja kannattaa hakea neuvolasta kielenkehitykseen perehtyneeltä ammattilaiselta, kuten puheterapeutilta tai psykologilta. 

Erilaisten ilmaisukeinojen tukeminen

Monet lapset oppivat kommunikoimaan niin, ettei siihen kiinnitä erityistä huomiota. Aina lapsen kommunikointitaidot eivät kuitenkaan etene keskimääräisten aikataulujen mukaan. Vanhemmat saattavat huolestua esimerkiksi silloin, jos sanoja tai sanatapailuja on vähän. Osa lapsista oppii puhumaan verkkaisemmin kuin toiset ja saavuttaa kielenkehityksen virstanpylväät omassa tahdissaan.  

Sanallisen ilmaisun viipyminen voi liittyä paitsi lapsen yksilölliseen kehitystahtiin myös puheilmaisun tai puheen ymmärtämisen kehityksen viivästymään, tai laajempaan vuorovaikutuksen ja kehityksen pulmaan. Olipa kyse verkkaisesta kehityksestä tai kehityksen viivästymästä, on tärkeää, että lapsi voi ilmaista itseään niillä keinoilla, jotka jo toimivat hyvin. 

Kun ääntelyn tai puheen viipyminen huolestuttaa vanhempia, neuvoa tai apua on hyvä kysyä neuvolan puheterapeutilta tai psykologilta.

Lapsen aloitteisiin vastaaminen on tärkeää tekipä lapsi niitä äänellä tai toimimalla. Vastaamalla ja jäljittelemällä lapsen ilmauksia sekä käyttämällä lapselle ominaista vuorovaikutustapaa oman puheensa rinnalla vanhempi lisää lapsen halua ilmaista omia ajatuksiaan.

Vanhemmat tukevat lapsen kommunikoinnin kehitystä, kun he juttelevat lapselle lyhyin, selkein lausein ja vivahteikkain äänensävyin. Lapsen ilmauksia voi myös täydentää ja sanallistaa. Esimerkiksi lapsen sanoessa ”pu”, vanhempi täydentää ”niin, siellä on lamppu”. Tai kun lapsi osoittaa varpaitaan pukemistilanteessa, vanhempi sanoo ”joo, laitetaan sukka jalkaan”.

Yhteinen kuvakirjojen lukeminen ja katseleminen, loruttelu, laulaminen, vuorotteluleikki ääntelemällä tai joku muu yhteinen leikkiminen vahvistaa vuorovaikutustaitoja, keskittymistä ja puheen ymmärtämistä.

Olipa puheilmaisun viipymisen syy mikä tahansa, voi rinnalle ottaa käyttöön puhetta tukevia ja korvaavia ilmaisukeinoja. Ilmeiden, eleiden, osoittamisen ja toiminnan tehostettu käyttö sekä tukiviittomat ja kuvat voivat auttaa lasta ymmärtämään puhetta ja lisäävät keinoja ilmaista itseään. Näiden ilmaisukeinojen käyttö yleensä hidastaa hieman vuorovaikutuksen tahtia ja saa lapsen ja vanhemman paremmin katsekontaktiin toistensa kanssa. Nämä asiat yhdessä vahvistavat lapsen vuorovaikutustaitoja, puheen ymmärtämistä ja mahdollisuuksia omaan ilmaisuun olipa ilmaisukeino mikä tahansa. Jos lapsi viipyy tässä kehitysvaiheessa jostain syystä pidempään, hänellä on toimivia keinoja kommunikoida ja vältytään monelta turhauttavalta tilanteelta.

Ilmeiden, eleiden ja toiminnan käyttö puheen rinnalla sekä lapsen huomion suuntaaminen kulloiseenkin toimintaan vahvistavat lapsen kiinnostusta vuorovaikutukseen ja tukevat puheen ymmärtämistä. Vanhemmat voivat ottaa käyttöön myös tukiviittomia ja harjoitella niitä lapsen kanssa samaan tapaan kuin eleitä, vilkuttamista ja osoittamista. Arjessa usein toistuvan sanan ”lisää” lapsi voi viittoa taputtamalla käsiään yhteen. Sen oppiminen on kenelle tahansa puhetta vasta opettelevalle lapselle riemun aihe. 

Jotkut lapset kiinnostuvat kuvista enemmän kuin eleistä tai viittomista. Vanhemmat voivat antaa mallia kuvien käytöstä kommunikoinnissa osoittamalla tai piirtämällä kuvia puheensa rinnalla. Viittomiksi ja kuviksi kannattaa valita lapsen arkeen liittyviä sanoja. Viittomien ja kuvien käyttö arjen vuorovaikutustilanteissa ei hidasta lapsen puheen kehitystä, vaan vauhdittaa lapsen ymmärtämis- ja ilmaisutaitojen kehitystä. Viittomat ja kuvat antavat lapselle myös uuden tavan ilmaista itseään ennen puhetta.

Kun lapsen kanssa kotona käytetään puhetta tukevia tai korvaavia ilmaisukeinoja, on tärkeää, että vanhemmat sanovat ääneen ja toistavat lapsen sanatapailut sekä viestit viittomilla ja kuvilla. Samalla tavalla vanhemmat luonnostaan toistavat, selventävät ja varmistavat puhumaan opettelevan lapsen puhetta. Näin he tarkistavat, että ovat ymmärtäneet lapsen viestin ja samalla antavat mallin puheen tai puhetta tukevan ja korvaavan keinon käytöstä. Jotta lapsi voi kommunikoida kaikissa arjen tilanteissa, vanhempien on tärkeää kertoa myös muille lapsen vuorovaikutuskumppaneille, millä tavoilla kommunikointi sujuu parhaiten. 

Lapsen kielenkehityksen ja sosiaalisen kehityksen takia on tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapsensa kanssa aina omaa äidinkieltään. Puhetta tukeva kommunikaatiokeino pysyy samana ympäristön kielestä riippumatta ja helpottaa kahden puhutun kielen samanaikaista oppimista.

Teksti: asiantuntijat Katja Burakoff ja Kaisa Martikainen / Kehitysvammaliiton Tikoteekki sekä Jaana Salminen / puheterapeutti, työnohjaaja

Videoita