Osaava kumppani

Onnistuneessa vuorovaikutuksessa vuorovaikutuskumppanit ovat tasavertaisia. He viestivät samoja keinoja käyttäen, mukautuvat toistensa rytmiin, antavat toisilleen vuoron, kuuntelevat toistensa viestit ja vastaavat niihin, tarkistavat ovatko ymmärtäneet kuulemansa ja sopivat, kuinka kauan yhteistä keskustelua jatketaan. Kahden puhuvan ihmisen vuorovaikutus on tasavertaista, koska molemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ja vaikuttaa vuorovaikutuksen kulkuun. Kun toisen osapuolen keinot ja mahdollisuudet ovat vähäisemmät, osaavamman kumppanin tehtävä on varmistaa tasa-arvon toteutuminen.

Osaava kumppani mukauttaa omia vuorovaikutustapojaan

Onnistunut vuorovaikutus on tasavertaista, vaikka osallistujilla on siinä erilaiset roolit. Osaava osapuoli virittyy käyttämään kumppaninsa vuorovaikutustapaa ja -keinoja ja luottaa hänen taitoihinsa. Yhteistä vuorovaikutustapaa opetellaan yhdessä: epäonnistutaan, onnistutaan ja opitaan. Epäonnistumiset ovat välttämättömiä uusien ja toimivampien tapojen löytämiseksi.

Lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa vanhemmalla on ikänsä ja kokemuksensa vuoksi enemmän taitoja ja siksi hän on osaava kumppani. Samalla tavoin lähi-ihmiset ja hoitohenkilökunta toimivat osaavina kumppaneina aikuisille, jotka toimivat varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa. Kanssaihmisten taidot ja mukautumiskyky vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiset mahdollisuudet puhevammaisilla ihmisillä on osallistua ja onnistua vuorovaikutuksessa.

Osaavat kumppanit muokkaavat omaa käyttäytymistään enimmäkseen tiedostamattaan, ja toisinaan myös tietoisesti, saadakseen vuorovaikutuksen sujumaan. Esimerkiksi aikuiset viestivät vauvan kanssa tietyllä tavalla, koska heistä on palkitsevaa saada vauvalta vastaus. Aikuiset seuraavat tarkasti, kuinka vauvan taidot karttuvat ja mukauttavat omaa toimintaansa sen mukaan. Vanhempien toiminta luo tukirakenteita, jotta vauvan on mahdollisimman helppo oppia uusia taitoja ja kehittyä yhä taitavammaksi vuorovaikutuksessaan.

Samoin toimivat vaikeimmin puhevammaisten lähi-ihmiset. Myös he haluavat saada vuorovaikutuksen toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja nähdä läheisensä taitojen edistyvän. Uusien taitojen oppiminen on sosiaalinen prosessi, jossa osaavat kumppanit muodostavat tukirakenteen kehitykselle.  

Puhumaan opettelevat lapset tarvitsevat runsaasti kokemuksia siitä, että he saavat kertoa asioistaan ja heitä aidosti kuunnellaan. He tarvitsevat myös kokemuksia väärinymmärryksistä ja miten niitä korjataan. Myös vaikeimmin kehitysvammaisella tai apuvälineellä viestivällä ihmisellä on oikeus saada runsaasti oppimiskokemuksia omista kommunikointitaidoistaan, jotta hän oppii niin taitavaksi omien ajatustensa ilmaisijaksi kuin mahdollista ja voi käyttää oikeuttaan tulla ymmärretyksi.

Osaava kumppani ottaa suuremman vastuun vuorovaikutuksen etenemisestä

Vaikka osaavamman kumppanin tehtävänä on ottaa suurempi vastuu vuorovaikutuksen etenemisestä, molemmilla on oikeus, vastuu ja valta viedä vuorovaikutustilannetta valitsemaansa suuntaan.

Toisen ihmisen ymmärtäminen ja hänen kanssaan toimiminen edellyttää kumppanilta kykyä ja halua asettua toisen asemaan. Toisen ihmisen voi oppia tuntemaan vain pysähtymällä aidosti havainnoimaan ja tarkkailemaan hänen ilmauksiaan ja ajatuksiaan. Jotta tilanteessa pystyy toimimaan toisen aloitteet huomioiden, on kiire sekä omat ennakkoajatukset ja -asenteet asetettava hetkeksi syrjään. Vuorovaikutusta tai vuorovaikutustilannetta ei voi eikä tarvitse suunnitella etukäteen. Tilanteeseen on vain uskallettava heittäytyä.

Aikuisena voi joskus tuntua vaikealta eläytyä lapsen maailmaan. Emme voi myöskään tietää aivan varmasti, millä tavalla esimerkiksi vaikeasti kehitysvammainen ihminen hahmottaa ja kokee maailmansa. Yhteinen tekeminen ja toiminta saattavat kuitenkin avata ikkunan uuteen maailmaan. Yhteyden toiseen ihmiseen saa parhaiten puhumalla tai tekemällä niitä asioita, jotka kiinnostavat häntä eniten.

Kumppania havainnoimalla voi löytää juuri ne mielenkiinnon kohteet, jotka houkuttelevat hänet mukaan yhteiseen toimintaan. Toiminta voi joskus ulkopuolisesta näyttää hassulta. Jos kontakti kuitenkin syntyy parhaiten esimerkiksi toisen ilmeitä ja ääntelyä jäljittelemällä, on samantekevää, mitä toiset ihmiset siitä ajattelevat.

Vuorovaikutukseen ryhdytään yleensä silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita. Ja vuorovaikutus lopetetaan, jos toinen sitä haluaa. Vuorovaikutustaitoja ja aloitteiden tekoa harjoittelevan ihmisen kanssa on tärkeää toimia hänen ehdoillaan. Hänen aloitteensa ja mielenkiinnon kohteensa käynnistävät vuorovaikutuksen.

Toisen ehdoilla toimiminen tarkoittaa myös sitä, että vuorovaikutus saa vähitellen piirteitä molempien tavasta osallistua siihen. Molemmat oppivat jotakin yhdessä kokemistaan vuorovaikutushetkistä. Osaava kumppani oppii olemaan vuorovaikutuksessa juuri tämän ihmisen kanssa – ja vuorovaikutustaitoja harjoitteleva ihminen oppii osaavalta kumppaniltaan yhä kehittyneempiä vuorovaikutustaitoja.

Osaavamman osapuolen vastuulla on luottaa kumppaninsa taitoihin: odottaa ja antaa aikaa hänen aloitteilleen ja viesteilleen. Vuorovaikutuksen nopeus ja tauot rytmitetään kumppanin mukaan. Hänen aloitteitaan havainnoidaan tarkasti, ja niihin vastataan välittömästi.

Osaava kumppani muokkaa omaa viestintätapaansa ja vuorovaikutusstrategioitaan sellaisiksi, että toisen on mahdollista osallistua vuorovaikutukseen omien kykyjensä mukaan. Sellaisessa vuorovaikutuksessa, jossa toisella osapuolella on vähemmän keinoja ilmaista itseään, osaava kumppani toimii sekä keskustelukumppanin että uuden opettajan roolissa. Tällaisessa kaksoisroolissa toimiminen ei ole helppoa.

Kun vastuu vuorovaikutuksen etenemisestä on osaavalla kumppanilla, hän saattaa omaksua herkästi pelkästään ohjaavan ja opettavan asenteen. Hän voi pyrkiä helpottamaan vuorovaikutusparinsa osallistumista tilanteeseen ottamalla aloitteet itselleen ja kyselemällä kysymyksiä, joihin voi vastata joko kyllä tai ei. Tällöin toisen roolina on vain kysymyksiin vastaaminen ja kumppanin aloitteiden myötäileminen.

Kun kysymyksiin voi vastata ilman valmiita vastausvaihtoehtoja, vastaaja saa sen sijaan kokemuksen kertoa aidosti omia näkemyksiään omilla taidoillaan. Näin hän saa mahdollisuuden kehittyä omanlaisekseen vuorovaikutuskumppaniksi.

Jotta vuorovaikutuksesta tulee tasa-arvoista, on kumppaneiden osattava luottaa toisiinsa ja antaa toisellekin mahdollisuuksia ohjata vuorovaikutusta. Osaavien kumppaneiden tuella uusia taitoja opetteleva ihminen selviää toiminnoista, jotka ovat kehityksessä seuraavana, mutta joista hän ei vielä selviydy itsenäisesti. Kun opeteltavaa taitoa on harjoiteltu riittävästi yhdessä, se sisäistyy taidoksi, jota ihminen voi käyttää itsenäisesti muissakin tilanteissa. 

Teksti: asiantuntijat Katja Burakoff / Kehitysvammaliiton Tikoteekki ja Jaana Salminen / puheterapeutti ja työnohjaaja