Vuorovaikutuksen varhainen kehitys
Lämmin ja turvallinen suhde vauvan ja vanhemman välillä on tärkeää aivojen ja tunteiden säätelyn kehityksen kannalta. Turvallisessa suhteessa vauva alkaa rohkeasti tutkia ympäristöään, ilmaista erilaisia tunteitaan ja kokea, että hänestä välitetään juuri sellaisena kuin hän on.
Jokainen lapsi haluaa tulla nähdyksi omana itsenään. Arkisissa hetkissä vauva ja vanhempi oppivat ymmärtämään toinen toistaan ja kommunikoimaan keskenään. Vanhempi herkistyy huomaamaan vauvan tunnetiloja ja peilaa niitä ilmeillään, kosketuksellaan, äänensävyillään ja sanoillaan. Vanhemman lämmin läsnäolo rauhoittaa pientä vauvaa.
Ensimmäisten syntymän jälkeisten kuukausien aikana vauvalle kehittyy kyky rauhoittua ja luottaa siihen, että hänen perustarpeisiinsa vastataan. Tämän jälkeen alkaa aktiivinen vuorovaikutus- ja tunnetaitojen sekä kommunikointia vahvistavien taitojen kehitysvaihe. Vauvan eleet, ilmeet ja olemuksessa tapahtuvat muutokset eivät enää liity vain hänen tarpeisiinsa, vaan vauva alkaa kertoa omilla ilmaisutavoillaan myös siitä, miten hän kokee ulkomaailman. Se, että vauva ähisee ja kitisee, voi tarkoittaa monia eri asioita. Vauva voi esimerkiksi haluta seuraa tai hänellä on nälkä. Vanhemmat oppivat vähitellen tulkitsemaan vauvan ääntelyssä eri sävyjä ja toimimaan sen mukaan.
Vauva tarvitsee säännöllisesti ja runsaasti kokemuksia siitä, että hänen toiminnallaan ja ääntelyllään on merkitystä tilanteen etenemiseen. Kun vauvan viesteihin vastataan, hän kokee olonsa turvalliseksi ja saa kokemuksia omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Aluksi vauvan viestit ovat tahattomia, mutta vähitellen hän alkaa viestiä yhä tarkoituksellisemmin. Kun vanhemmat tulkitsevat vauvan toiminnan johdonmukaisesti samalla tavalla, tietty toiminta alkaa saada yhteisesti jaetun merkityksen. Toiminnasta tulee tarkoituksellinen merkki asialle.
Yhteisissä hetkissä alkaa toiminnasta muodostua lisää tarkoituksellisia merkkejä. Esimerkiksi kylvyssä vauva kiljuu ja sätkyttelee raajoillaan, kun hän haluaa jatkaa kylpemistä. Ruokaillessa vauva kääntää päänsä poispäin ja päristelee, kun ei halua enää syödä. Halutessaan syliin, vauva ojentaa kätensä. Jos vanhemmilla on tapana leikkiä kukkuuleikkiä vaipanvaihtotilanteissa, vauva hihkuu jo ennakoidessaan leikin alkavan. Jos leikkiin tai loruun liittyy erityinen huipennuskohta, jossa vauvaa vaikkapa kutitellaan, hän alkaa odottaa tuota kutitusta jännittämällä vartalonsa ja katsomalla vanhempaansa odottavasti.
Arki vauvan kanssa rakentuu yhteisen tekemisen myötä: vaihdetaan vaippaa, puetaan ja riisutaan, ruokaillaan, valmistaudutaan nukkumaan tai vain ollaan yhdessä. Nämä säännöllisesti toistuvat tapahtumat luovat turvallisuutta lapsen arkeen. Toiminnan säännönmukaisuus tukee koko perheen arjen sujumista ja auttaa vauvaa hahmottamaan päivän kulkua ja ennakoimaan tulevia tapahtumia.
Vähitellen lapsi ja vanhemmat alkavat kommunikoida yhä monimuotoisemmin. Lapsi käyttää ilmaisukeinoinaan kehonkieltä eli olemuskieltään: ilmeitä, eleitä, toimintaa ja äänenpainoja. Vanhemmat käyttävät puheen rinnalla samoja olemuskielen keinoja kuin lapsi. Olemuskieli on tärkeä osa meidän kaikkien vuorovaikutusta, vaikka puhuminen onkin useimpien pääasiallinen viestintäkeino.
Ääntelystä jokelteluun ja sanoihin
Jo muutaman kuukauden ikäisenä vauva alkaa käyttää ääntään vuorovaikutuksessa yhä monimuotoisemmin. Itkun ja ruokailuun liittyvien röyhtäilyjen, maiskuttelujen ja nikottelujen rinnalle tulee mielihyvä-ääntelyä, naurua ja kujertelua. Äänen tuottaminen muuttuu myös yhä tavoitteellisemmaksi.
Vauva ilmaisee itseään vuorovaikutustilanteissa ja leikeissä monipuolisesti äännellen, kirkuen ja päristellen. Vartalon liikkeet ja raajojen sätkyttelyt tukevat ääntelyä. Vähitellen vauvan ääntely muuttuu äänen ääriominaisuuksien kokeilusta jokelteluksi. Jokellellessaan vauva tuottaa rytmisiä, monitavuisia ääntelysarjoja. Vaikka ääntelysarjat ovat merkityksettömiä, ne alkavat muistuttaa vähitellen yhä enemmän ympäristön puhetta.
Lapsen jokeltelu on vähitellen yhä vivahteikkaampaa ja hän alkaa tapailla tavuja sanoista. Lapsi voi osoittaa lamppua ja sanoa ”pu” tai laittaa hattua päähänsä ja sanoa ”pää”. Puheella tuotettujen sanojen varasto karttuu aluksi suhteellisen hitaasti. Noin viidenkymmenen sanan oppimisen jälkeen monilla lapsilla tulee kehitysvaihe, jossa sanasto karttuu nopeasti. Samaan aikaan lapsi alkaa myös taivuttaa sanoja ja kokeilee sanojen yhdistämistä lauseiksi. Lapsen ilmauksissa toiminta, eleet ja osoittaminen, ilmeet, jokeltelu ja sanatapailut kulkevat pitkään rinnakkain. Tässä kehitysvaiheessa lapsi ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin pystyy itse tuottamaan.
Toisena ikävuotena tyypillisesti kehittyvän lapsen kieli kehittyy nopeasti. Edelleen lapsi ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin osaa itse tuottaa. Lapsen tuottamien sanojen sanavarasto karttuu nopeasti, joskin yksilöllinen vaihtelu on vielä suurta. Jotkut lapset ovat sanojen tuottajina alkutaipaleella, toiset käyttävät puolestaan aktiivisesti montaa sataa sanaa. Lapsen tuottamat sanat ääntyvät vielä epätarkasti. Esimerkiksi sanoessaan ”kukka” lapsi voi tarkoittaa kukkaa, sukkaa tai tukkaa. Lapsi yhdistää sanoja lauseiksi, jotka ovat vielä lyhyitä ja sähkösanomatyylisiä, ja hän sanoo vain tärkeimmät sanat. Lapsi voi esimerkiksi todeta ”Äiti tulee” tai halutessaan keinumaan ”Ulos kiikaa”.
Lapsi oppii leikkimällä
Leikkiessään lapsi harjoittelee monia taitoja. Kun taapero ja vanhempi leikkivät yhdessä, myös vuorovaikutus vahvistuu. Leikki on kuin yhteistä keskustelua, johon molemmat vaikuttavat.
Vuorovaikutteinen leikki tukee lapsen vuorovaikutustaitojen, kielen ja ajattelun kehitystä. Lapsi nauttii siitä, että vanhemmat hassuttelevat ja leikkivät hänen kanssaan. Yhteinen leikki sujuu helpommin, kun vanhempi herkistyy lapsen aloitteille ja rakentaa leikkiä siitä, mitä lapsi tekee ja mistä hän on kiinnostunut. Vanhempi voi tuoda leikkiin uusia elementtejä, mutta leikissä kannattaa huomata aina lapsen hienovaraisetkin aloitteet.
Teksti: asiantuntijat Katja Burakoff ja Kaisa Martikainen / Kehitysvammaliiton Tikoteekki sekä Jaana Salminen / puheterapeutti ja työnohjaaja
Videoita
Vanhempi hiljenee, kuuntelee, reagoi, tuntee ja keskittyy lapsen jokaiseen ilmeeseen ja vastaa pienempiinkin eleisiin.
Hän ääntele yhdessä vauvan tavalla, odottaa ja antaa vauvalle vuoroja jutella.
Vanhempi huomaa ja yrittää ymmärtää vauvan viestit ja sanoittaa tilannetta, vauvan viestejä sekä tunteita.
Hän hassuttelee ja höpöttelee vauvan kanssa ja huomaa, mistä vauva innostuu.
Vanhempi heittäytyy mukaan leikkiin sekä innostaa ja rohkaisee vauvaa.
Välillä hän kokeilee jotain uutta ja seuraa, kiinnostuuko vauva siitä. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki.
Vanhempi huomaa lapsen viestit ja vastaa niihin. Hän mukauttaa äänensävyään ja puhetapaansa ja puhuu lyhyillä lauseilla.
Vanhempi keskittyy lapseen ja odottaa hänen ilmaisujaan.
Hän vastaa lapsen toimintaan ja eleisiin ja tarkistaa kysymällä ja toistamalla lapsen sanoja.
Vanhempi huomaa myös lapsen sanatapailut. Hän vastaa samoilla sanoilla ja antaa myös puhemallia ja laajentaa lapsen puhetta.
Vanhempi peilaa lapsen tunnetilaa ilmeillään ja eleillään ja tarkistaa, miltä lapsesta tuntuu.
Hän tekee lisäkysymyksiä ja kertoo lapselle, miten ymmärsi lapsen viestin ja ymmärsikö hän sen oikein. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki.
Hän toistaa lapsen ilmaisuja ja laajentaa lapsen puhetta.
Välillä hän odottaa ja havainnoi sekä tarkistaa, mitä lapsi ajattelee ja miten lapsi haluaa pelin etenevän.
Vanhempi kommentoi sanallisesti lapsen puhetta ja toimintaa leikin aikana.
Hän liittyy lapsen aloittamaan juttuun ja kysyy lisää, odottaa ja rohkaisee lasta kertomaan lisää.
Välillä hän tarkistaa, mitä lapsi tarkoittaa ja tarkentaa lapsen käyttämiä käsitteitä.
Hän kuuntelee ja toistaa lapsen sanoista lauseen ja kokoaa lauseista tarinan.
Molemmat iloitsevat lapsen taidoista. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki.
Lisätietoa
Lapsen kasvu ja kehitys – tietoa vanhemmille (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)
Tunteet, varhainen vuorovaikutus ja aivojen toiminnallinen kehity (Duodecim)
Varhainen vuorovaikutus ja lapsen psyykkinen kehitys (Duodecim)