Video kuntouttajan työvälineenä

Asiakkaan ja hänen lähi-ihmistensä sosiaalista vuorovaikutusta on mahdollista vahvistaa videopohjaisen yhteistyön keinoin. Suomessa ja muualla maailmassa on käytössä useita, eri asiakasryhmien tarpeisiin kehitettyjä video-ohjausmalleja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että videon hyödyntämiseen perustuvat ohjausmallit ovat tehokkaita ja niiden vaikutukset ovat pysyviä. Ohjaajan herkkyys ja ammattitaito käyttää videota ohjauksellisesti kehittyy käytännön harjoittelun kautta.

Video havainnoinnin välineenä

Havainnoinnin välineenä video on kuin mikroskooppi, joka paljastaa nopeasti etenevästä vuorovaikutustilanteesta asioita, joita olisi muuten mahdotonta havaita. Arkitilanteissa kuvatuista videoista voidaan tutkia vuorovaikutuksen molempien osapuolten toimintaa, heidän välistään yhteistyötä ja sekä reaktioita toistensa viesteihin. Videoitu tilanne voidaan katsoa yhä uudestaan ja siitä voidaan valita tarkempaan tarkasteluun kohtia, joissa tapahtuu jotain merkittävää.  Myös sanatonta viestintää (ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä) on mahdollista tutkia videoilta hyvinkin yksityiskohtaisesti. Näkökulmaa vaihtamalla videoista oppii aina jotakin uutta.

Lähi-ihmisen on usein vaikea havainnoida omaa toimintaansa vuorovaikutustilanteen aikana, koska suuri osa huomiosta menee tilanteen eteenpäin viemiseen sekä puhevammaisen kumppanin toimintaan ja siihen vastaamiseen. Vuorovaikutusvideoita katsomalla lähi-ihmiset voivatkin oppia omasta vuorovaikutustavastaan paljon uutta. Kun tietoisuus omista vahvuuksista ja taidoista lisääntyy, näitä taitoja voi hyödyntää uusissa vuorovaikutustilanteissa ja uusien kumppaneiden kanssa. Myös taito havainnoida videoita kehittyy vähitellen.

Video on voimakas väline

Video-ohjauksessa videota käytetään havaintojen tekemisen ja keskustelun virittämisen välineenä. Kuva kertoo eri ihmisille eri asioita, herättää heitä katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja pohtimaan oman toimintansa merkitystä vuorovaikutuksessa. Ulkopuolinen havainnoitsija tai ohjaaja voi auttaa ohjaukseen osallistuvia lähi-ihmisiä tulemaan tietoiseksi heidän omista vuorovaikutustaidoistaan. Video on voimakas väline, joka oikein käytettynä vahvistaa ihmisten luottamusta itseensä ja omiin vahvuuksiinsa. Ohjaajalta videotyöskentely edellyttääkin herkkyyttä ja vankkaa ammattitaitoa.

Oman toiminnan havainnoiminen videolta vaatii ohjattavilta uskallusta nähdä itsensä ja arjen tapahtumat juuri sellaisina kuin ne ovat. Video paljastaa kaiken ja vuorovaikutusta havainnoitaessa astutaan hyvin herkälle alueelle, lähelle ihmisen persoonaa. Ohjaajalla on suuri vastuu siitä, mitä asioita videolta tarkastellaan ja miten havaintoja käsitellään. Ohjaustilanteessa ohjaaja huolehtii luottamuksellisen ja hyväksyvän ilmapiirin syntymisestä ja ylläpitämisestä. Tällöin ohjattavan on mahdollista ilmaista avoimesti videon katsomisen herättämiä ajatuksia ja tunteita. Video-ohjaukseen osallistuvalle ei saa koskaan tulla tunnetta, että hänen käyttäytymistään arvioidaan, kontrolloidaan tai diagnosoidaan.

Videopohjaisten työskentelymallien yhteiset piirteet

Monia videopohjaisia vuorovaikutuksen ohjausmalleja yhdistää pyrkimys vahvistaa vuorovaikutusta, olipa se sitten lapsen ja vanhemman, lapsen ja työntekijän tai esimerkiksi puhevammaisen aikuisen ja työntekijän välistä. Videotyöskentelyn ja ohjauksen avulla pyritään tavallisesti tukemaan ja vahvistamaan osaavamman kumppanin vuorovaikutustaitoja, jolloin uusia taitoja vielä harjoittelevan osapuolen valmiudet ja tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua vuorovaikutukseen lisääntyvät.

Vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet vaikuttavat aktiivisesti toistensa toimintaan. Videota havainnoimalla voidaan tutkia esimerkiksi sitä, miten kiinnostuneita vuorovaikutuksen osapuolet ovat toisistaan ja miten he ilmaisevat kiinnostustaan käyttäytymisellään. Lisäksi voidaan tarkastella, miten sensitiivisiä kumppanukset ovat toistensa aloitteille ja kuinka vastavuoroista heidän kommunikointinsa on.

Kun tällaisia vuorovaikutuksen laadullisia tekijöitä tarkastellaan yhdessä lähi-ihmisten kanssa, heidän on mahdollista tulla tietoisiksi omasta osuudestaan vuorovaikutuksessa ja tarvittaessa muuttaa omaa toimintaansa. Monissa videopohjaisissa työskentelymalleissa korostetaan myönteisyyttä ja onnistumisen kokemuksia. Tarkoitus ei ole sulkea silmiä ongelmilta vaan etsiä niihin ratkaisuja.

Ohjaajalta asiakaslähtöinen lähestymistapa vaatii kykyä virittäytyä kunkin asiakkaan eli yksilön, perheen, ryhmän tai työyhteisön tilanteeseen. Työskentelyssä asiakas asettaa itse omat tavoitteensa sen sijaan, että toiminnan lähtökohtana olisivat asiantuntijoiden määrittelemät tavoitteet. Ohjaajan tehtävänä on auttaa ohjaukseen osallistuvia löytämään itse konkreettisia keinoja, joiden avulla heidän on mahdollista saavuttaa työskentelylle asettamansa tavoitteet. 

Video-ohjaukseen perustuva Oiva-vuorovaikutusmalli on suunnattu puhevammaisten ihmisten vuorovaikutuskumppaneille. Siinä hyödynnetään arkiympäristössä videoituja puhevammaisen ihmisen ja hänen kumppaneidensa välisiä vuorovaikutustilanteita. Videoiden avulla hyvät vuorovaikutustavat tehdään näkyviksi ja saadaan yhteiseen käyttöön. Tutkimusten mukaan vuorovaikutustaitojen vahvistaminen antaa myös työntekijöille uutta intoa ja lisää hyvinvointia. Lue lisää OIVA- vuorovaikutusmallista®

Videoiden käytön eettiset periaatteet

Videoita käytettäessä on tärkeää pitää mielessä tietyt periaatteet. Ennen videotyöskentelyn aloittamista kysytään lupa kaikilta niiltä, jotka näkyvät kuvassa. Mikäli videopohjaista työskentelytapaa käytetään yhteisön ohjaamisen välineenä, kuvaamisesta tulee sopia yhteisesti kaikkien ohjaukseen osallistuvien työntekijöiden kanssa. Jos joku yhteisön jäsen ei halua itseään kuvattavan, hänellä tulee olla mahdollisuus kieltäytyä.

Suositeltavinta on, että videointilupa pyydetään kirjallisesti. Lupalomakkeesta tulee ilmetä selkeästi kaikki ne tilanteet, joissa videota tullaan myöhemmin katsomaan sekä se, miten pitkään lupa on voimassa. Luvan antaja saa päättää esimerkiksi, saako videota käyttää pelkästään yksityisesti tapahtuvaan havainnointiin vai voiko sitä käyttää esimerkiksi koulutukseen tai aiheesta tehtävään tutkimukseen. Lupa varmistetaan uudelleen, jos videota käytetään myöhemmin tilanteessa, joka poikkeaa selkeästi alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

Koska videonauhoitteet ovat potilaspapereihin verrattavissa olevia dokumentteja, niiden säilytys tulee järjestää asianmukaisesti. Videoita katsellaan vain tilanteissa, joihin on annettu lupa.

Teksti: asiantuntija Katja Burakoff / Kehitysvammaliiton Tikoteekki

Lisätietoa

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen toimintatapa (Ratkes)

Video on tutkitusti vaikuttava väline (Tikonen-lehti)