Asento-, liike- ja tasapainoaistit

Asentoaistin tehtävänä on auttaa ihmistä hahmottamaan omaa kehoansa, hallitsemaan sen asentoja ja säätelemään kehon eri osien liikkeitä. Suuri osa tästä toiminnasta on tiedostamatonta. Tiedämme katsomatta, missä asennossa jalkamme ja kätemme ovat, kun esimerkiksi istumme ja pidämme kirjaa kädessämme. Nämä aistimukset syntyvät, kun lihaksissa, nivelissä ja jänteissä sijaitsevat aistinsolut reagoivat lihasten supistumiseen, ojentumiseen, vetoon ja paineeseen. 

Liike- ja tasapainoaisti puolestaan kertoo siitä, olemmeko itse liikkeessä vai paikallamme sekä mihin suuntaan ja millä nopeudella liikumme. Sisäkorvassa sijaitsevat aistinsolut välittävät tietoa pään ja kehon asennon muutoksista. Tämän tiedon avulla ihminen kykenee esimerkiksi kaatuessaan korjaamaan asentoaan sekä pitämään yllä tarvitsemaansa lihasjänteyttä.

Asento-, liike- ja tasapainoaistit kehittyvät lapsen ja vanhemman varhaisissa vuorovaikutustilanteissa. Vanhemmat nostelevat ja liikuttelevat lasta eri asennoissa. He keinuttavat lasta, kun tämän tarvitsee rauhoittua. He myös pyörittävät tai hypittävät lastaan innostaessaan häntä riehakkaaseen vuorovaikutukseen. Aluksi lapsi reagoi refleksiivisesti moniin asennon muutoksiin, mutta kehityksen myötä hän oppii säätelemään liikkeitään hallitummin. Mitä enemmän lapsi liikkuu, sitä varmemmaksi hän kokee itsensä. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa kokemus siitä, että hallitsee oman kehonsa ja sen liikkeet.

Vaikeimmin vammaisilla ihmisillä saattaa olla arjessa vähän mahdollisuuksia kokea monipuolisia kehon liikkeitä sekä erilaisia asennon muutoksia. Erilaiset kehon hahmotukseen ja liikkeiden säätelyyn liittyvät ongelmat ovat tämän vuoksi tavallisia. Lähi-ihmisten onkin tärkeää tarjota kumppaneilleen samanlaisia aistikokemuksia, joita tavallisestikin saadaan päivittäisten toimintojen aikana. Vain itse tekemällä, joko yksin tai autettuna, ihminen oppii tuntemaan, millaisiin asentoihin ja liikeratoihin hänen kehonsa pystyy.

Merkitys vuorovaikutuksessa

Kun asento-, liike- ja tasapainoaisti toimivat saumattomasti, ihmiselle muodostuu tietoinen käsitys itsestään suhteessa ympäristöön. Vuorovaikutuksessa tämä näkyy esimerkiksi kykynä asettua oikealle keskusteluetäisyydelle ja kykynä mukauttaa omaa toimintaansa tilanteen mukaan. Toimivassa vuorovaikutuksessa molemmat vuorovaikutuksen osapuolet peilaavat sanattomasti toistensa eleitä, ilmeitä ja asentoja. Jos toinen nousee ylös ja lähtee liikkeelle, toinen seuraa häntä katseellaan. Näin yhteys kumppaneiden välillä säilyy, vaikka tilanteessa tapahtuukin muutoksia.

Jos asento- ja liikeaistin toiminnassa on puutteita, ihmisen saattaa olla vaikea pitää katsetta vakaasti kohteessaan eikä hän ehkä pysty seuraamaan katseellaan liikkuvaa esinettä. Myös katseen kohdetta on vaikea siirtää esineestä toiseen tai yhteisen tarkastelun kohteesta takaisin kumppaniin. Kontaktikatseen syntyminenkin edellyttää jonkinlaista silmien liikkeiden hallintaa. Katsekontaktilla on erittäin tärkeä merkitys kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sen avulla vuorovaikutuskumppanit tietävät olevansa läsnä toisilleen ja jakavansa tilanteen yhdessä toistensa kanssa.

Ihmisen toimintakyky, keskittymiskyky ja tunne-elämä ovat pitkälti sidoksissa siihen, miten hän kokee hallitsevansa itseään ja omia toimintojaan. Vaikeimmin kehitysvammaisella ihmisellä ei välttämättä ole kovinkaan selkeää tai positiivista kuvaa omista taidoistaan ja kyvystään hallita omaa kehoaan tai ympärillään tapahtuvia asioita. Hänen voi myös olla vaikea ylläpitää asentoa, joka mahdollistaa katsekontaktin ottamisen ja osallistumisen kanssakäymiseen. Hän voi tarvita siihen toisen ihmisen apua ja rohkaisua. Yhteiset, miellyttävät asento-, liike- ja tasapainokokemukset voivat herättää hänessä halun saada lisää tällaisia kokemuksia.

Aistimusten vastaanoton ja käsittelyn ongelmat

Jos asento- ja liikeaistit toimivat tavallista heikommin, ihmisen on vaikea tiedostaa päänsä ja vartalonsa asentoa ja liikkeitä. Koska kehonhahmotus on heikkoa, tavallisetkin arkitoimet vaativat keskittymistä ja jokainen liikesarja täytyy tarkistaa katseen avulla. Liikkuminen on myös kömpelöä, jos lihasten liikkeiden ja voiman säätely on vaikeaa. Lähi-ihmisten on hyvä antaa tällaiselle ihmiselle hänen tarvitsemansa aika asioiden suorittamiseen ja suhtautua kömpelyyteen ymmärtäväisesti.

Jos ihminen reagoi tavallista heikommin asentonsa ja liikkeidensä muutoksiin, hän tarvitsee myös tavallista voimakkaampaa palautetta kehonsa liikkeistä. Tästä syystä hän saattaa hakeutua esimerkiksi ahtaisiin tiloihin, kuten komeroihin, huoneen nurkkaan tai pöydän alle. Myös painavan peiton alla on mukava maata, koska kehon ääriviivat, asennot ja liikkeet tuntuvat tällöin paremmin. Tällaisissa miellyttävissä tilanteissa vuorovaikutukseen keskittyminenkin voi onnistua paremmin.

Tasapainoaistin häiriöt voivat ilmetä tasapainokokemuksiin liittyvänä ylireagointina, alireagointina tai niiden yhdistelmänä. Tasapainomuutoksiin yliherkästi reagoiva ihminen välttää liikkumista tai sitä, että häntä liikutetaan yllättäen. Koska hän reagoi herkästi kehonsa ja päänsä asennon muutoksiin, hän saattaa pelätä horjahtamista, kiipeämistä, liukumista ja keinumista. Uusien tilanteiden pelko vaikeuttaa moniin arjen vuorovaikutustilanteisiin osallistumista.

Aliherkästi tasapainomuutoksiin reagoiva ihminen hakeutuu usein tilanteisiin, joissa hän kokee saavansa tarpeeksi vahvoja tasapainoaistiin vaikuttavia elämyksiä. Keinuminen, pyörivä liike ja kova vauhti voivat kiinnostaa häntä rauhallista toimintaa enemmän. Vuorovaikutukseen voi olla vaikea keskittyä, koska hänen täytyy jo rientää seuraavaan toimintaan.

Ympäristön mukauttaminen ja aistimusten tukeminen

Toimintaa ja reaktioita tarkkailemalla voidaan selvittää, miten henkilö kokee esimerkiksi asennon muutokset ja erilaiset liikeaistimukset. Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää löytää sellaiset tilanteet, jotka aktivoivat mukaan yhteiseen tekemiseen sekä auttavat pitämään yllä kontaktia ja mielenkiintoa.

Yliherkkää reagointia asento-, liike- ja tasapainomuutoksiin voi pyrkiä siedättämään vähitellen. Aluksi esimerkiksi kaatumisen tunne voi tuntua vaikeimmin kehitysvammaisesta ihmisestä hyvin epämiellyttävältä, mutta pieni liike kerrallaan, yhdessä keinutellen hän voi oppia sietämään tilannetta. Vaikka ihmistä rohkaistaan uusiin kokemuksiin ja mukaan yhteiseen toimintaan, hänelle annetaan myös mahdollisuus kieltäytyä.

Mikäli ihmisen on vaikea hallita asentoaan niin, että katsekontaktin ylläpitäminen on mahdollista, kumppanin kannattaa pyrkiä sijoittumaan siten, että katseen kohdistaminen on mahdollisimman helppoa. Sopiva asento löytyy usein kokeilemalla. Hyvässä asennossa pysymistä voi helpottaa erilaisilla apuvälineillä kuten tarkoitukseen suunnitelluilla tuilla ja istuimilla.

Ideoita asento-, liike- ja tasapainoaistien aktivointiin arjessa

• maataan vuorotellen selällään ja vatsallaan
• maataan painavan peiton alla ja liikutellaan kehoa eri asentoihin
• keinutaan yhdessä, kieritään lattialla, vaihdetaan suuntaa
• harjoitellaan kulkemista epätasaisessa maastossa, metsäpolulla, hiekalla ja lumihangessa
• kannetaan painavia tavaroita, työnnetään kottikärryjä ja vedetään pulkassa
• painitaan, halataan, tanssitaan

Teksti: asiantuntija Katja Burakoff / Kehitysvammaliiton Tikoteekki
Kuva: Pekka Elomaa