Kommunikaatiotaidot kasvavat koulun arjessa

Valokuvassa on kommunikaatiossa käytettäviä esinesymboleja. Ne ovat pienet sakset, lapanen, kirja, keittiövispilä, nukkekodin vessanpönttö sekä marakassisoitin.
Lukujärjestyksessä tai oppituntien ennakoinnissa käytettäviä esinesymboleja. Ylärivissä askartelu, ulkoilu ja tarina, alarivissä kotitalous, wc ja musiikki.

Mahdollisuus ilmaista omia ajatuksiaan ja mielipiteitään sekä mahdollisuus tulla ymmärretyksi ja ymmärtää toisia ovat oikeuksia, joiden kuuluisi kuulua jokaiselle. Kuitenkin se, mikä toiselle on helppoa ja itsestään selvää, vaatii toiselta läpi elämän paljon päivittäistä harjoittelua ja mahdollisuuden saada paljon tukea. Kaikki lähtee liikkeelle läsnäolosta ja luottamuksesta. Kun niiden luomalla perustalla otetaan käyttöön puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä, paljon mahdotonta voi muuttua mahdolliseksi.

kuvassa on kangastilkkuja ja pieniä purkkeja.
Viikonpäiviin tutustutaan luokassamme esinesymbolien ja päivittäisten tuoksujen avulla. Käytössä voi olla myös viikonpäivän makuaistimus. Esinesymbolin lisäksi tukiviittomat ovat käytössä kalenteriasioita harjoiteltaessa.

Tässä postauksessa kuvituksena on arkisia vinkkejä luokassani käytössä olevista esinesymboleista ja tunnusteltavista kuvista. Ne ovat yksi palanen kommunikaation tukea porukkamme arjessa. Mielestäni onkin todella tärkeää aina muistaa kommunikaation kokonaisvaltaisuus sekä se, että erilaiset menetelmät tukevat toisiaan. Tukiviittomat ja kuvat, esinesymbolit ja selkokielinen puhe. Niitä voi ja kannattaa käyttää ennakkoluulottomasti ja rinnakkain. Jos muussa elämässä kaikkea ei kannatakaan kokeilla, puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien kohdalla kannattaa!

Valokuvassa on vuodenaikoja kuvaavia esinesymboleja, jotka on kiinnitetty mustalle kartongille.
Vuodenaikoja opettelemme muun muassa näiden esinesymbolien avulla. Ylhäällä talvea ja syksyä kuvaavat tunnusteltavat ja katsottavat, alhaalla kevään ja kesän symbolit.

Milloin ja miten kommunikaatiotaitoja sitten olisi viisainta harjoitella? Meillä on välillä ollut erikseen kommunikaatiotunteja, jolloin kukin oppilas on harjoitellut yksilöllisesti kommunikaatiotaitoja, esimerkiksi PRT- tai PECS-menetelmien avulla. Joskus myös kuvakommunikaatiokansion käyttöä on harjoiteltu pulpetin ääressä tehtävien avulla.

Tätä nykyä kuitenkin kommunikaatiotaitojen harjoittelu on opetuksessani painottunut ja laajentunut koko koulupäivän arkisiin tilanteisiin. Kommunikaatiotaitoja olisi siis mielestäni viisainta harjoitella aina ja koko ajan. Ei kuitenkaan hiki hatussa edellisenä yönä laadittujen tuntisuunnitelmien mukaan, vaan enemmänkin oppilaiden aloitteisiin ja sopiviin tilanteisiin tarttuen. Se onnistuu, kun esimerkiksi oppilaan kuvakommunikaatiokansio on (aikuisen huolehtimana) aina hänen mukanaan tai kun tukiviittomia harjoitellaan ja käytetään yhdessä joka päivä. Toki tarpeen mukaan erillisiä tuokioitakin pidetään, monipuolisuus on tässäkin suhteessa valttia.

Valokuvassa on mustalla kartongilla säätä kuvaavia tunnusteltavia symboleja.
Paras tapa käsitellä päivän säätä luokassa on avata ikkuna ja esimerkiksi lumisadepäivänä koukata lunta tunnusteltavaksi. Kuvat, viittomat, selkokielinen puhe ja esimerkiksi tämän kuvan tunnusteltavat symbolit tukevat havaintojen tekemistä.

Koululaisen kommunikaatiotaidot kehittyvät parhaiten silloin, kun oppilas voi harjoitella ja käyttää kotona ja muualla lähiympäristössään samoja menetelmiä kuin koulussa. Osa vanhemmista pitää esimerkiksi kuvien tai esineiden harjoittelua kotona tärkeänä ja mielekkäänä, mutta osa vanhemmista kokee ymmärtävänsä lapsensa kokonaisvaltaista viestintää niin hyvin, että he eivät koe esimerkiksi kuvakommunikaation käyttöä tarpeellisena. Voimme antaa vanhemmille tietoa ja tukea, mutta valinta on lopulta heidän omansa.

Meille koulun ammattilaisille kysymys puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien käytöstä on ainakin minun mielestäni enemmänkin ammatinvalintakysymys. Huolimatta siitä, käytetäänkö menetelmiä kotona vai ei, kuuluu niiden käyttäminen meidän tehtäviimme. Hyvin todennäköisesti palkintona hyvin tehdystä työstä on paitsi oppilaiden itseilmaisun kehittyminen ja rikastuminen, myös mahdollisen haastavan käyttäytymisen väheneminen luokassa. Kaikkea ei tarvitse osata opettajankaan valmiiksi, vaan kysymyksiä kannattaa pohtia luokan omassa tiimissä, moniammatillisissa tiimeissä sekä oppilaan perheen kanssa yhdessä. Myös kirjallisuutta, koulutusta ja valmista materiaaliakin on saatavilla hyvin. Liikkeelle voit lähteä esimerkiksi Papunetin artikkelista, joka on luettavissa täällä.

Työn iloa talvipäiviin!

Outi

Kirjoitus on julkaistu blogissa 23.1.2021.