Lukuvuoden koontia, linkkejä ja vinkkejä

Valokuvassa on sinivuokkoja keväisessä metsässä.

Jälleen on yksi lukuvuosi aivan loppusuoralla. Ilmassa on samoja haikeuden, kiitollisuuden ja toki myös loman odotuksen tunteita ja ajatuksia, joista kirjoitin melkein vuosi sitten postauksessani täällä. Äänenavauksia tämän kevään Tähdenlento-laulua varten jo tehdään, eivätkä posket tule jäämään kyynelistä kuiviksi jäähyväisten hetkellä kesäkuun neljäntenä aamuna.

Tässä postauksessani kokoan kuluneelta lukuvuodelta kolme asiaa, jotka ovat vuoteen erityisesti vaikuttaneet ja jääneet mieleeni.

1) Elmeri-koulujen yhteistyön tiivistyminen ja yhteistyön voima

Meidän koulumme on yksi Suomen kymmenestä Elmeri-koulusta. Elmeri-koulut ovat pieniä erityiskouluja, jotka tarjoavat opetusta lapsille ja nuorille, joilla on kehitysvammaisuutta, autismin kirjoa tai psykososiaalisen tuen tarvetta. Koulut sijaitsevat eri puolilla Suomea erityishuollon tai sosiaali- ja sairaanhoitopiirien palvelujen yhteydessä tai fyysisesti lähellä palveluja. Pohjoisin kouluista on Rovaniemellä oleva Myllärin koulu ja eteläisin Rinnekodin koulu Espoossa.

Valokuvassa on koulun ruokasali, jonka seinällä lukee värikkäillä kirjaimilla: Oppiminen vaatii paljon työtä.
Ensimmäisillä Elmeri-päivillä huhtikuussa vierailimme Nokialla Rasasalmen koululla. Koulun ruokasalin seinällä oli tärkeä muistutus.

Ennen viime kevättä en juuri tiennyt toisista Elmeri-kouluista mitään, mutta nyt minusta on tullut ylpeä elmeriläinen. Huhtikuussa vuosi sitten pääsin mukaan yhteistyön kehittämiseen Opetushallituksen rahoittamassa hankkeessa. Hankkeen kautta olemme rakentamassa koulujen yhteisiä verkkosivuja, jotka avautuvat lähiviikkoina täällä. Huhtikuussa järjestimme ensimmäiset valtakunnalliset Elmeri-päivät Tampereella.

Oli mahtavaa tavata ja jakaa ajatuksia toisten samanlaisten asioiden kanssa painivien kollegojen kanssa. Usein koulutuksissa ja muissa tapahtumissa toisten opettajien kanssa olemme kokeneet olevamme vähän erilaisia, mutta nyt puhuimme yhteistä kieltä ja meillä oli yhteiset haasteet ja ilon aiheen. Odotankin innolla syksyn nettikahviloita ja seuraavia Elmeri-päiviä Turussa.

Me Elmeri-koulut olemme verkostoituneet myös yhdeksi vaativan erityisen tuen Vaatu-toimijoista. Meihin sekä muihin Vaatu-toimijoihin eli Oppimis- ja ohjauskeskus Valteriin, sairaalaopetukseen ja Valtion koulukotikouluihin pääset tutustumaan katsomalla VIP-verkoston sivuilla olevan tänä keväänä kuvatun videon täällä. Elmeri-koulujen osuus videolla on kuvattu täällä meidän koulullamme Liperissä.

2) Osastokoulu

Minun oppilaistani osa asuu osittain tai kokonaan asumisyksiköissä koulun ympäristössä. He kuuluvat koronan riskiryhmään, joten kontaktien vähentämiseksi opetus järjestettiin noin puolet lukuvuodesta osastolla. Muutama oppilas on osasto-opetuksessa yhä edelleen.

Osastokoulu toi mukanaan hyvää ja huonoa. Meille yhdessä toimiminen ja yhdessä oleminen on todella tärkeää, joten kahdessa paikassa opetuksen järjestäminen ei tuntunut aina hyvältä. Toisaalta kahdessa pienemmässä ryhmässä toimiminen mahdollisti keskittymisen rauhassa aina muutamaan oppilaaseen kerralla. Osasto-opetuksessa myöskään ylimääräisiä häiriötekijöitä ja keskeytyksiä ei juurikaan ollut.

Valokuvassa on lattialla oppimateriaaleja kahdessa kassissa ja yhdessä muovitaskussa.
Osastokoulussa päivän opetuksessa tarvittavat tavarat kulkevat opettajan mukana.

Osastokoulu piti sisällään muun muassa aistituokioita, musiikkia, tarinoita ja KKK-ohjelmaa. Samoin kuin koulullakin nämä asiat aina linkitettiin vuoden kiertoon ja vuoden tapahtumiin. Etenkin syksyllä ja nyt keväällä olemme ulkoilleet paljon myös osastokoulussa.

Ensi syksyn osalta toivomme totta kai, että kaikkien olisi jo turvallista tulla koululle. Toisaalta olemme myös jo tottuneet osastokouluun ja meillä on olemassa valmiit suunnitelmat sen toteuttamiseen. Korona taitaa olla niin vaikeasti ennustettava asia, että vasta syksyllä on varmaa, opiskelemmeko yhdessä vai kahdessa paikassa.

3) Ulkoilu ja retket lähiympäristössä

Ennen koronaa meillä oli tapana tehdä luokkaretkiä useita kertoja vuodessa esimerkiksi kotieläinpuistoon, sisäleikkipaikkoihin tai ihan vain kaupungille. Koska kaikki luokkani oppilaat ovat riskiryhmäläisiä, olemme viimeiset vuoden joutuneet jättämään retket väliin.

Tänään kuitenkin retkeilimme koulun lähiympäristössä rantasaunalla. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, sillä muutos tutuista rutiineista ja pienikin siirtymä luokkatilasta uuteen ympäristöön on elämys. Veden liplatuksen ja kesäisen tuulen suhinan kuuntelu toivat kaikille hyvän mielen. Tarkkaavaisista katseista ja juttelusta huomasi, että mukava yhteinen retki toi tarpeellista vaihtelua kaikille.

Valokuvassa on peg-letkun kautta ruokaileva oppilas.
Ruokailu onnistuu peg-nepparin kautta myös ulkona. Meillä oli ”tippatelineenä” tällä kertaa rantasaunan makkaratikkuteline.

Ensi syksyä ajatellessani pohdin jo sitä, kuinka paljon enemmän lähiluontoa voisi hyödyntää opetuksessa. Ennen kuin pääsemme pohdinnoista toimintaan, on kuitenkin edessä kesäloma niin oppilailla kuin aikuisillakin.

Kiva vinkki kesälomasuunnitelmien läpikäymiseen oppilaiden kanssa on Kipinä-keskuksen maksuttoman toimintataulun hyödyntäminen. Kesätoimintataulun ja muutakin kivaa materiaalia löydät Kipinä-keskuksen sivuilta täältä. Vielä lukuvinkkinä aikuisille tämän vuoden toukokuun e-Erikan julkaisu Toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen teemanumero. Toiminta-alueittaisesta opetuksesta kirjoittavat meidän opetusalan työntekijöiden lisäksi muun muassa lastenneurologian dosentti Hannu Heiskala sekä ohjaava kuntouttaja, YAMK-fysioterapeutti Erja Kaakkuriniemi. Julkaisu on luettavissa täällä.

Tämän postauksen myötä Koulupolutkin johtavat kesälaitumille. Toiveita postausaiheista ja postausten sisällöistä voi lisätä kommenttikenttään tai lähettää minulle sähköpostilla.

Leppoisaa kesää!

Outi

Valokuvassa on päivänkakkaroita maljakossa pöydällä.

Kuvat: Pixabay.com ja Outi.

Kirjoitus on julkaistu blogissa 31.5.2022.