Mukauta omaa ilmaisuasi

Ihmiset keskustelevat eri tavoin eri keskustelukumppaneiden kanssa ja mukauttavat viestintäänsä tilanteen mukaan. Pienen lapsen kanssa aikuiset virittyvät luonnostaan puhumaan lapsen taitojen ja kielellisen kyvyn mukaisesti. Ilmaukset ovat usein lyhyitä ja yksinkertaisia ja aikuisen käyttämät äänensävyt vaihtelevat tilanteen ja tunnelman mukaan. Aikuinen toistaa keskeisiä asioita, nimeää ja laajentaa lapsen ilmauksia. Aikuiset myös vastaavat lapsen aloitteisiin eri tavalla kuin puhuessaan toiselle aikuiselle. Tällainen tapa suuntautua lapsen aloitteisiin ja puhua hänelle tukee lapsen kielen kehitystä. Lapsi voi kokea, että häntä ymmärretään ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita.

Vaikeimmin kehitysvammaisilla ihmisillä on samanlainen, sisäsyntyinen tarve olla vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutustaidot kuten heidän muutkin taitonsa kehittyvät kuitenkin hitaasti. Vielä aikuisenakin monet heistä toimivat kehitystasonsa mukaisesti vuorovaikutuksen varhaisimpien keinojen varassa. Varhaisten taitojen varassa viestivä ihminen ei kykene ilmaisemaan itseään puhumalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei hänellä olisi kerrottavaa. Kehonkieltä, ääntelyä, ilmeitä, eleitä ja toimintaa yhdistelemällä vaikeimmin vammainenkin ihminen voi ilmaista monia asioita.

Äänensävy, katse, ilmeet ja eleet ovat kehon kieltä

Jokainen meistä on omassa kehityksessään käynyt läpi vaiheen, jolloin kehonkieli oli ainoa viestintäkeinomme. Ja vaikka viestimme nyt puheella, vuorovaikutustilanteissa suuri osa viesteistä välittyy edelleen sanattomasti – kehonkielellä eli olemuskielellä. Ihmisen olemus kertoo paljon siitä, millä tavalla hän suhtautuu vuorovaikutuskumppaniinsa ja yhdessä jaettavaan tilanteeseen. Äänensävy, katse, ilmeet, eleet ja kehon asento paljastavat usein viestin todellisen sisällön.

Tärkeintä on yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen.

Vuorovaikutuksessa on kyse aivan samoista asioista ihmisten välisessä kanssakäymisessä myös silloin, kun viestimme varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivan kumppanin kanssa. Tärkeintä on yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen ja kokemus siitä, että toinen ihminen haluaa antaa itsensä, oman aikansa ja kiinnostuksensa yhteiseen vuorovaikutustilanteeseen.

Kehitysvammaisen aikuisen kanssa täytyy iän lisäksi huomioida hänen aiemmat kokemuksensa ja mielenkiinnon kohteensa. Asiat, joita hänen kanssaan jaetaan voivat hyvinkin liittyä aikuiseen kokemusmaailmaan. Tapa, jolla asioista keskustellaan poikkeaa kuitenkin totutusta viestintätavasta. Siksi vuorovaikutusta onkin hyvä pysähtyä miettimään vaikeimmin vammaisen ihmisen näkökulmasta. On tärkeää pohtia, mitkä hänen tarpeensa ovat ja vastaako oma viestintätapamme näihin tarpeisiin.

Tilannevihjeet, tunneilmasto ja kumppanin tapa olla vuorovaikutuksessa kertovat hänelle paljon enemmän kuin pelkät sanat. Äänensävyillä voi leikitellä, innostaa, rauhoittaa ja myötäelää tilanteen ja kumppanin mielialan mukaan. Myös kosketuksella ja kehokontaktilla voi välittää monia viestejä. Kosketusviestintä on oma kommunikointikeinonsa, jossa viestit tuotetaan kädellä ja vastaanotetaan keholta. Lue lisää kosketusviestinnästä.

Yksinkertainen ja selkeä kieli

Jotta henkilön kielenkehitystä voi tukea ja hän voi oppia ymmärtämään puhuttua kieltä, lähi-ihmisten on yleensä tarpeen muokata myös omaa puheilmaisuaan. Puheen ymmärtämistä voi tukea äänensävyillä, jotka vaihtelevat asian ja siihen liittyvän tunneviestin mukaan. Ymmärtämistä tukee myös selkeä ja konkreettinen kieli sekä lyhyehköt lauseet. Esimerkiksi ohjeet kannattaa pilkkoa pienempiin kokonaisuuksiin ja kertoa yksi asia kerrallaan. Mikäli kumppanimme ei ole ymmärtänyt viestiämme, voimme toistaa keskeiset asiat ja yrittää esittää ne helpommin ymmärrettävässä muodossa.

Koska vaikeimmin kehitysvammainen ihminen elää ja toimii nykyhetkessä, tulee viestinnänkin liittyä konkreettiseen tilanteeseen tai toimintaan. Kuultu viesti voi myös kadota muistista nopeasti, joten sitä voi olla syytä tukea ja havainnollistaa esimerkiksi visuaalisin keinoin. Keskustelussa kannattaakin pitäytyä hyvin konkreettisissa asioissa, joita on mahdollista selventää esimerkiksi näyttämällä, osoittamalla, piirtämällä tai esimerkiksi tutun esineen tai kuvan avulla.

Käytä kumppanisi ilmaisukeinoja

Jos ihminen ilmaisee itseään olemuskielellä tai muulla puhetta korvaavalla keinolla, on tärkeää, että myös muut ympäristön ihmiset käyttävät samaa ilmaisukeinoa. Kun lähi-ihmiset käyttävät kumppaninsa ilmaisukeinoa erilaisissa tilanteissa, viestintätaidot voivat kehittyä.

Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen tapa ja kyky hahmottaa ympäröivää maailmaa voi olla hyvin erilainen kuin hänen vuorovaikutuskumppaneillaan. Olennaista on, että vuorovaikutuksessa käytetään hyväksi juuri sitä aistikanavaa, joka hänellä toimii parhaiten. Lue lisää aistitoimintojen vaikutuksista vuorovaikutukseen.

Vaikeimmin kehitysvammainen ihminen tarvitsee yleensä ymmärtämisen tueksi puhetta korvaavia vihjeitä. Useimmiten hän ymmärtää tuttuihin tilanteisiin liittyviä vihjeitä myös ilman puhetta, mutta puheen ymmärtäminen ilman tilannevihjeitä ei onnistu. Konkreettiset, tilanteeseen liittyvät vihjeet, kuten tunnusteltavat esineet, erilaisia aistimuksia tarjoavat välineet (maku, tuoksu, ääni, valo), kuvat tai viittomat voivat auttaa asian ymmärtämisessä ja tilanteen hahmottamisessa.

Puhetta korvaavan kommunikoinnin malli on puhevammaiselle ihmiselle yhtä tärkeä kuin vanhempien käyttämä puhekieli puhumaan opettelevalle lapselle. Kun esimerkiksi esineitä, viittomia tai kuvia käytetään viestintätilanteissa usein, vaikeimmin vammaisen ihmisen on itsekin helpompi oppia käyttämään niitä. Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen yhteisössä voi olla useita samaa puhetta korvaavaa keinoa käyttäviä ihmisiä. Lähi-ihmiset voivat omalla mallillaan vahvistaa yhteisen viestintäkulttuurin syntymistä ja mahdollistaa sen, että yhteisön jäsenet voivat viestiä myös toistensa kanssa. Kommunikointikeinosta tulee yhteisesti jaettu ja sosiaalisesti hyväksytty tapa ilmaista itseään.

Mukauta omaa tapaasi ilmaista

• Keskity kumppaniisi ja puhu rauhallisesti.
• Käytä selkeää ja konkreettista kieltä.
• Ilmaise asiat yksi kerrallaan ja lyhyillä lauseilla.
• Toista tarvittaessa keskeiset asiat.
• Käytä kumppanisi ilmaisukeinoja.
• Vaihtele äänensävyäsi viestin asia- ja tunnesisällön mukaan.
• Havainnollista käsitteitä esimerkiksi osoittamalla, eleillä ja viittomalla tai käyttämällä esineitä ja kuvia.
• Keskustele asioista, jotka liittyvät ”tässä ja nyt” -tilanteeseen.
• Näytä tai esitä asia toiminnan avulla.

Teksti: asiantuntija Katja Burakoff / Kehitysvammaliiton Tikoteekki