Nopea piirrosviestintä
Nopea piirrosviestintä on keino tukea viestintää keskustelutilanteissa, joissa kommunikointilaitteesta tai -taulusta ei löydy tarvittavia kommunikointikuvia tai symboleja. Keino soveltuu myös tilanteisiin, joissa kommunikoinnin apuvälineitä ei ole saatavilla.
Nopea piirrosviestintä -keinon (engl. Quick Drawing Communication System) kehittäminen alkoi 1996 Kilon päiväkodissa, alkuun nimellä Nopea piirroskuvakommunikointi. Siellä havaittiin, että lapset oppivat piirtämisen puhevammaisten kavereidensa kanssa helposti, kun saivat aikuisilta mallia ja ohjausta. Hyvin pienetkin lapset uteliaana kysyivät: ”Miten piirtäisin, että saisin tietää, mitä Martti pitää teatterista?”
Nopea piirrosviestintä ei vaadi erityisiä taiteellisia taipumuksia, sillä kukin kuva käydään aina puhuen läpi. Tärkeää on, että kuvia piirretään reippaaseen tahtiin, jotta lapsi ei kyllästy odottamiseen. Käytännössä kaikki lapset nauttivat piirtämistilanteista riippumatta siitä, onko lapsella puhevamma vai ei. Aikuisilla on ollut myös matala kynnys alkaa käyttää piirtämistä kommunikointikeinona kun ymmärretään, että itse tuotoksen ulkoasu ei ole merkityksellinen.
Nopea piirrosviestintä edellyttää aikuiselta keskittymistä ja käytännössä tekniikan harjoittelemista. Lisäksi lapsen reaktioita on tärkeä seurata, jotta todella keskustelee lapsen kanssa siitä, mitä hän haluaa kertoa. Keskustelu tällä tavalla ottaa oman aikansa. Nopea piirrosviestintä on aikuiselle haastavaa, mutta palkitsevaa. Lapsi, joka saa asiansa selvitettyä, joskus jopa taputtaa taitavalle aikuiselle.
Vaikka piirtäminen voi olla työlästä ja viedä aikaa, lapset pitävät siitä. Kerrankin yksi lapsi piti piirtämisestä niin paljon, että alkoi tahallisesti johtaa aikuista harhaan, jotta piirtäminen ei loppuisi.
Perusperiaate
Paperilappusiin piirretään nopeassa tahdissa kuvia. Kuinka monta kuvaa kerrallaan voidaan käyttää, riippuu lapsen kielellisistä taidoista ja mm. lyhytkestoisesta muistista. Kuvien yhteydessä on aina piirrettynä kysymysmerkki, jolle voidaan asettaa erilaisia merkityksiä, kuten ”liittyy johonkin muuhun, ei ole kuvaa, liittyy molempiin” jne.
Puhumattoman lapsen mahdollisuus tehdä aloitteita tai kertoa asioitaan on hyvin rajoittunut. AAC-keinojen käyttö laajassa kirjossa mahdollistaa keinojen löytymisen erilaisissa tilanteissa. Monivammaisen lapsen kohdalla, lapsen ilmeet, eleet, kehon kieli ja ääntely viestittävät usein lapsen tarpeesta kertoa tai ilmaista jotain, ympäristö vaan ei aina huomaa tai tulkitsee lasta väärin.
Meillä kaikilla on kokemuksia, joita me jaamme kanssaihmistemme kanssa. Lasten elämän mieluisat kokemukset kerrotaan päiväkodissa aamusta alkaen moneen kertaan. Mummo tuli käymään, minulla oli syntymäpäivä tai kävimme elokuvissa. Nopea piirrosviestintä on hyvä työkalu selvittää puhumattoman lapsen kanssa hänen mukavia kokemuksiaan ja tietysti myös epämiellyttäviä kokemuksia.
Puhevammaiselle lapselle luvataan asioita kuten lapsille yleensä. Jos lupauksia ei pidetä, ei hänellä ole keinoa muistuttaa siitä. Puhuva lapsi saattaa pitkään kysellä ”koska mä saan”, ”koska me mennään” ja kommentoida vastauksiin ”sä lupasit!”. Puhevammaisen lapsen kanssa voidaan piirtämällä selvittää, mitä lapselle on luvattu.
On myös tilanteita, jossa piirtämisellä ei saada selville lapsen asiaa. Silloin on hyvä kysyä lapselta, aloitetaanko alusta vai haluaako hän kertoa jostain muusta asiasta. Piirtämisen aikana ei saa koko ajan arvailla ja tulkita ”ai, sä varmaan haluat jotain”, ”sulle on sattunut jotain” jne. Lapsi on mukana keskustelussa, kun hän saa aktiivisesti osallistua. Kun asia on saatu selville, se tulee vielä tarkistaa, eli kysytään lapselta, oliko tämä asia se, minkä hän halusi kertoa.
Päiväkodissa saatujen kokemusten mukaan nopea piirrosviestintä sopii hyvin lapsille. Se soveltuu erinomaisesti käytettäväksi PECS-menetelmän loppuvaiheessa, kun lapsi on omaksunut kuvien kommunikatiivisen merkityksen. Aikuisille puhevammaisille henkilöille nopea piirrosviestintä soveltuu varmasti erinomaisesti erityisesti silloin, kun puheen tuottaminen on vaikeaa.
Teksti: puheterapeutti Hannele Merikoski (julkaistu Papunetissä 2010-luvulla)
Lue myös Hannele Merikosken artikkeli Piirtäminen esteettömän viestinnän keinona (Tikonen-lehti, 2020)
