Vastaa jokaiseen ilmaisuun

Kaikessa viestinnässä on tärkeää, viesteihin vastataan. Odotamme kumppaniltamme vastausta, kun kysymme ja reagointia, kun pyydämme häneltä jotakin. Jos vastausta ei syystä tai toisesta kuulu, alamme tulkita tilannetta. Kumppanimme ei ehkä huomannut viestiämme tai ymmärtänyt ilmaustamme tai sitten hän ei ole halukas toimimaan vuorovaikutuksessa kanssamme. Voimme yrittää uudestaan eli toistaa aiemman ilmauksemme ja muokata sitä helpommin ymmärrettävään muotoon, jos oletamme, että meitä ei kuultu tai viestiämme ei ymmärretty. Jos tulkitsemme, että kumppanimme ei ole halukas toimimaan vuorovaikutuksessa kanssamme, vetäydymme pois tilanteesta.

Hyvin varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimiva ihminen viestii usein tiedostamattaan olemuksellaan eikä hän välttämättä kohdista ilmaisuaan kenellekään. Mutta jos tällaiset viestit huomataan ja niihin vastataan, hänelle alkaa syntyä käsitys siitä, että häntä ja hänen ilmauksiaan arvostetaan ja pidetään tärkeinä. Siksi onkin tärkeää, että sinä pidät kaikkia ilmauksia merkityksellisinä ja vastaat niihin.

Myönteiset kokemukset molemminpuolisesta ymmärtämisestä ja mahdollisuudesta vaikuttaa viesteillään vuorovaikutuksen kulkuun kehittävät kommunikointia. Kun sinä vastaat toistuvasti ja johdonmukaisesti samalla tavalla kumppanisi toimintaan, toiminnalle syntyy merkitys. Sen myötä alun perin tiedostamattomasta toiminnasta voi tulla tietoista viestintää.

Huomioi kaikki kumppanisi ilmaisut

Ilmaisut voivat olla hyvin kokonaisvaltaisia ja laadultaan erilaisia. Sinun voi olla myös vaikea huomata ja tulkita niitä vuorovaikutusaloitteiksi. Siksi on tärkeää, että tarkkailet ja havainnoit kumppanisi koko olemusta ja siinä tapahtuvia muutoksia. Pienikin liike voi olla viesti, jos se tulkitaan sellaiseksi.

Kun keho on rento tai ilme on iloinen ja valpas, ihmisellä on yleensä hyvä olla. Jäykkä tai kiihtynyt olemus ja pelokas tai vihainen ilme sekä ääntely voivat kertoa pahasta olosta. Tahtotilat ilmenevät usein katseesta ja toiminnasta. Henkilö voi katsoa esinettä tai mennä sen luo ja äännellä vaativasti. Katse ja kasvojen ilmeet kertovat paljon myös ihmisen sisäisestä tunnetilasta ja niitä myös tulkitaan herkästi. Jo hyvin pienet lapset osaavat luotettavasti tulkita katseesta ja kasvojen ilmeestä, onko kumppani vihainen, iloinen vai surullinen.

Ilmaisut voivat tapahtua myös sellaisten kehonosien avulla, joita emme tavallisesti osaa tarkkailla. Esimerkiksi varpaiden heilautus voi olla tärkeä viesti, jos se toistuu samassa tilanteessa yhä uudestaan.    

Vastaa ilmaisuun välittömästi

Varhaisilla vuorovaikutustavoilla viestivä henkilö elää nykyhetkessä ja ymmärtää parhaiten konkreettisia, tilanteessa läsnä olevia asioita. Hän alkaa yhdistää toisiinsa asiat, jotka esiintyvät ajallisesti peräkkäin. Näin syntyy käsitys asioiden syy-seuraussuhteista. Samaan tapaan syntyy käsitys oman toiminnan vaikutuksesta kumppanin toimintaan. Siksi on tärkeää, että reagoit ja vastaat kumppanisi toimintaan välittömästi.

Jos vastaat liian pitkällä viiveellä, kumppanisi voi alkaa toistaa viestiään, kunnes reagoit siihen. Hän voi myös suuttua ja purkaa mielipahaansa jollain ei-toivotulla tavalla. Haitallisinta vuorovaikutuksen kannalta on se, jos vastausta odottava henkilö luovuttaa ja lakkaa yrittämästä. Silloin hän omaksuu passiivisen roolin vuorovaikutuksessa tai hakee vuorovaikutusta ei-toivotuilla tavoilla.

Aina ei ole mahdollista vastata pyyntöihin henkilön odottamalla tavalla, mutta silloinkin pyyntöihin on tärkeää reagoida. Reagoimalla osoitat, että olet huomannut kumppanisi ilmaisun ja hän kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi, mikä kannustaa vuorovaikutukseen jatkossakin.

Ilmauksen tulkitseminen

Kaikessa ihmisten välisessä viestinnässä tavoitteena on saavuttaa yhteinen ymmärrys tai saada ainakin kokemus siitä, että toinen kuuntelee ja huomaa. Tutun ihmisen viestintää on helpompi ymmärtää kuin sellaisen ihmisen, jonka tapaa ensimmäistä kertaa. Yhteiset kokemukset auttavat kumppanuksia ymmärtämään, mitä toinen haluaa juuri sillä hetkellä kertoa.

Koska olemuskielisten ihmisten ilmaisukeinot ovat usein rajalliset, heidän viestintänsä onnistuminen on sinun ja muiden kumppaneiden aktiivisen tulkinnan varassa. Tämä edellyttää herkkyyttä ja kykyä tarkastella tilannetta toisen näkökulmasta. Voit miettiä, mikä kumppaniasi kiinnostaa juuri tässä tilanteessa ja mitä hän haluaa viestittää.

Kun havaitset kumppanissasi jonkin reaktion, voit vastata hänelle tarjoamalla oman tulkintasi hänen ilmauksestaan. Samankaltainen ilmaus voi merkitä eri asiaa eri tilanteessa, joten vastauskin voi olla erilainen eri tilanteissa. Kun vastaat hänen ilmaukseensa, tarkkaile hänen reaktiotaan. Sen perusteella voit päätellä, menikö tulkintasi oikein ja tarvittaessa voit tarjota toista vastausta. Voitte edetä näin, kunnes yhteisymmärrys on löytynyt.

Esimerkiksi ruokailutilanteessa voit kumppanisi ilmeestä päätellä, pitääkö hän tietystä ruoasta vai ei. Jos porkkanaraaste aiheuttaa kumppanissasi aina yhtä leveän irvistyksen, voit esittää tulkintasi käyttämällä samaa ilmettä ja sanoa ”Yök, taas tätä porkkanaa!” Voit vahvistaa tulkintasi myös sanomalla ”Sinä et taida pitää porkkanasta?” ja tarjoamalla hänelle muuta ruokaa porkkanaraasteen sijaan. Pukemistilanteessa sama ilme eli irvistys voi tarkoittaa ”kamala pusero, en halua sitä päälleni”. Silloin voit tarjota hänelle toista puseroa ja katsoa, millaisen reaktion se hänessä herättää.

Erilaisia tapoja vastata kumppanin olemuskielisiin viesteihin

Kumppanisi ilmaisutavat ja tilanteet tarjoavat sinulle erilaisia vaihtoehtoja reagoida ja vastata hänen ilmaisuihinsa.

• Kun huomaat hänen aloitteensa, voit toimia sen mukaisesti. Esimerkiksi puetaan päälle pusero, jonka hän on itse valinnut.
• Voit jäljitellä hänen toimintaansa. Esimerkiksi vastaat hänen ääntelyynsä samanlaisella ääntelyllä.
• Voit sanoa ääneen, mitä arvelet hänen tarkoittavan: esimerkiksi ”Haluatko, että avaan ikkunan?”
• Voit käyttää puheen rinnalla eleitä, ilmeitä ja muita ymmärtämistä tukevia keinoja: esimerkiksi ”Haluatko, että avaan ikkunan?” ja sen lisäksi menet ikkunan luo, teet avaamista kuvaavan eleen ja katsot kysyvästi.

Jos kumppanillasi on hyvin vähän selkeitä aloitteita, voit käynnistää vuoropuhelun jäljittelemällä hänen ilmauksiaan. Voit liittyä mukaan hänen toimintaansa, esimerkiksi alat keinutella samaan tahtiin kuin hän, taputtelet käsiäsi samalla tavalla kuin hän ja tuotat samanlaista ääntä kuin hän tuottaa. Silloin hänen toimintansa on se, joka käynnistää vuorovaikutuksen ja hän voi omaa toimintaansa muuttamalla vaikuttaa vuorovaikutuksen tapaan ja jatkumiseen.

Voit vahvistaa sanallista tulkintaasi myös kehonkielelläsi eli katseen ja ilmeiden sekä eleiden avulla sekä viittomalla. Osoita tai näytä sitä esinettä, josta arvelet kumppanisi olevan kiinnostunut. Esitä tulkintasi käyttämällä eleitä ja eläydy kumppanisi tunnetilaan heijastamalla sitä ilmeilläsi ja eleilläsi. Tällä tavoin voit varmistaa, ymmärsitkö kumppanisi viestin oikein. Lisäksi voit tarjota kumppanillesi mallia, miten saman asian voi ilmaista esimerkiksi tietyllä eleellä.

Vastaa jokaiseen ilmaisuun

• Huomaa kumppanisi pienetkin ilmaisut ja reagoi niihin sanoin, katseella, eleellä, äänellä tai toimimalla.
• Toteuta hänen esittämänsä pyyntö tai toive.
• Jäljittele hänen toimintaansa.
• Varmista tulkintasi sanallisesti ja eleiden avulla.

Teksti: asiantuntija Katja Burakoff / Kehitysvammaliiton Tikoteekki