Kenenkään ei tarvitse osata kaikkea – tiimityössä on taikaa

Usein käy niin, että ennen kuin ehdin sanoa ääneen jotakin asiaa, ovat luokkani ohjaajat sen jo hoitaneet. Jos joku meidän tiimistämme unohtaa jotakin, joku toinen sen yleensä kyllä muistaa. Jos jollakin on takana huonosti nukuttu yö tai edellisen viikon flunssa vielä väsyttää, muut sen kyllä ottavat huomioon, jos asian vain toisille kertoo. Jos joku ei osaa jotain asiaa, apua on aina tarjolla.

Olen työskennellyt eritysluokanopettajana toiminta-alueittaisessa luokassa yli neljätoista vuotta, mutta en pärjäsi päivääkään ilman toisten apua. Kaikista tärkein apu arjessa ovat luokkani koulunkäynninohjaajat, joilla on lähihoitajan koulutuksen kautta paljon sellaista tietotaitoa, jota minä en ole omassa koulutuksessani saanut. Koulutuksensa lisäksi he ovat tehneet vuosia töitä eri luokissa ja erilaisissa tiimeissä, joten myös opetukseen saan heiltä vähintään viikoittain arvokkaita vinkkejä. Heidän osaamisensa on minulle rikkaus, eikä uhkaa millään tavalla opettajuuttani. Jos jossakin asiassa meillä on erilainen näkemys, uskallan toisinaan korjata omaa näkemystäni, kun taas toisinaan myös pitää siitä kiinni. Vastuu opetuksesta on opettajalla, mutta kukaan ei kiellä pohtimasta päätöksiä yhdessä. Opettajien ja ohjaajien välisestä yhteistyöstä koulunkäynninohjaajn näkökulmasta voit lukea aikaisemmasta postauksestani täältä.

Vuosia sitten aloittaessani korvaamaton apu olivat kokeneemmat opettajat. Sain heiltä valtavasti rohkaisua, vinkkejä ja tietoa. Jos ajattelen vuosia taaksepäin, on mielessäni myös paljon positiivisia kokemuksia erilaisista yhteisopettajuusprojekteista, joissa olen ollut mukana. Yhteisiä tunteja on ollut muun muassa Sherborne-liikunnassa, musiikissa ja käsitöissä. Tällä hetkellä tärkein yhteistyön muoto ovat toisen luokan opettajan kanssa pitämämme yhteiset musiikkitunnit ja aihepiiritunnit, jotka toistuvat viikoittain. On mahtavaa jakaa vastuuta ja oppia toisen oppitunneista ja tavasta opettaa. Luokkamme uintivuorot puolestaan toteutuvat toisen luokan kanssa yhteistyössä niin, että toinen opettajista vastaa oppilaista luokassa toisen valvoessa uimareita.

Olen etuoikeutettu opettaja siinä, että samassa rakennuksessa kanssani työskentelevät erityisryhmien asiantuntijapalveluiden toimintaterapeutit ja fysioterapeutit. On helppoa kysyä apua ja vinkkejä ja tehdä yhteistyötä. Meillä oppilaiden kuntouttavat terapiat toteutetaan koulupäivien aikana, koska pitkien koulupäivien jälkeen oppilaat eivät enää jaksaisi niihin keskittyä. Käytännössä siis oppilaat vapautetaan erityisen tuen päätöksissä opetuksesta terapiatunnin ajaksi. Huoltajien luvalla voimme jakaa tietoa puolin ja toisin kuntouttavien terapeuttien kanssa. Tämä moniammatillinen tuki on valtavan tärkeää ja antoisaa.

Minä en osaa kaikkea, eikä se haittaa mitään. Ei niin kauan, kun ympärilläni on toinen toistansa auttavien ammattilaisten rinki. Tiedän myös itse, että voin olla monessa asiassa avuksi toisille. Moniammatillisuus ja tiimityö vaativat toteutuakseen tahtoa, nöyryyttä ja avointa mieltä, mutta myös resursseja. Oman luokkani onnistuneen tiimityön perustana ovat jokaviikkoiset luokkapalaverit. Voimme joka viikko siis tunnin ajan rauhassa puhua mielessä askarruttavista asioista ja suunnitella tulevia. Opettajien ja rehtorin kanssa meillä on myös joka viikko kokous, jossa on aikaa suunnitella yhteisiä asioita. Moniammatillista yhteistyötä terapeuttien kanssa puolestaan helpottaa se, että terapiat toteutetaan koululla, ja että meillä opettajilla on mahdollista osallistua oppilaiden palavereihin. Koulun ja terapeuttien yhteistyöstä voi lukea lisää aikaisemmasta postauksestani täällä.

Joulujuhlapäivä, pikkujoulun pajapäivä ja puuropäivä, joululoma lähestyy askel askeleelta. Loman jälkeen on taas mukavaa palata asemapaikalle ja tavata oma tiimi, jossa kukaan ei osaa kaikkea, mutta yhdessä olemme hyviä.

Lämpimät kiitokset blogini lukijoille tästä vuodesta ja onnellista joulun aikaa!

Outi

Kuvat: Pixabay.com

Kirjoitus on julkaistu blogissa 19.12.2021.