Tuntoaisti

Tuntoaistinsa avulla ihminen saa tietoa omasta kehostaan sekä esineistä ja niiden ominaisuuksista. Koskettelemalla ja tunnustelemalla saadut, muita aisteja täydentävät kokemukset auttavat hahmottamaan ympäristöä. Tuntoaistin reseptorien avulla ihminen aistii kosketusta, painetta, kipua, kylmää, lämmintä ja värinää. Näiden kehoon kohdistuvien aistimusten avulla ihminen hahmottaa myös oman kehonsa ja sen ääriviivat sekä kokee lihasten ja luuston olemassaolon ja toiminnan. Tuntoaistikokemukset viestittävät myös monista kehoon kohdistuvista vaaratilanteista.

Tuntoaisti sijaitsee pääosin ihossa, joka on ihmisen suurin elin. Tuntoaisti edustaa suurinta aistijärjestelmäämme yhdessä asento- ja liikeaistin kanssa. Sillä on suuri merkitys varsinkin ihmisille, joilla on puutteita muiden aistialueiden toiminnassa. Esimerkiksi näkövammaiset ihmiset saavat suuren osan aistitiedostaan tuntoaistinsa avulla.

Tuntoaistin kehitys alkaa jo varhain sikiökaudella. Vastasyntyneellä vauvalla tuntoaisti on herkin suun alueella. Aluksi lapsi vastaanottaa suuren osan aistitiedostaan juuri suunsa ja ihotuntonsa avulla. Tavaroiden vieminen suuhun ja kosketteleminen käsin ovat lapsen tapoja tutustua maailmaansa ja ympärillään oleviin uusiin asioihin.

Vanhemmat välittävät lapselleen monenlaisia tunnetiloja omalla kosketuksellaan ja tavalla, jolla he nostavat, pukevat ja syöttävät häntä. Joskus kosketus rauhoittaa, toisinaan se herättää mukaan yhteiseen leikkiin. Yhteisen ymmärryksen kehittyessä lapsi alkaa myötäillä ja ennakoida vanhemman toimintoja. Hän myös ilmaisee kosketetuksi tulemisen tarvettaan pyrkimällä syliin. Myös vaikeimmin kehitysvammainen ihminen tutustuu tunnustelemalla ympäristöönsä ja ottaa koskettamalla kontaktia toisiin ihmisiin.

Monissa arjen vuorovaikutustilanteissa on mahdollisuus erilaisiin tuntoaistimuksiin. Hoitotilanteet, pukeutuminen, peseytyminen ja ruokaileminen sisältävät runsaasti tuntovirikkeitä. Näissä tilanteissa saatavat, kehoon kohdistuvat tuntokokemukset auttavat kehitysvammaista ihmistä myös hahmottamaan omaa kehoaan ja sen rajoja.

Merkitys vuorovaikutuksessa

Koskettamisella ja kosketetuksi tulemisella on keskeinen merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kosketus tuntuu pahalta, jos se on kovakouraista. Hellä, lämmin kosketus sen sijaan tuntuu useimmista meistä hyvältä. Läheinen kontakti toiseen ihmiseen vahvistaa kumppaneiden välistä tunnesidettä. Arjen kohtaamisissa vuorovaikutuskumppania kätellään ja taputetaan olalle. Surullista kumppania lohdutetaan halaamalla, ja suuttumusta ilmaistaan kosketusta välttelemällä.

Vaikeimmin vammainen ihminen kaipaa toisen ihmisen kosketusta ja läheisyyttä siinä missä muutkin ihmiset. Lähellä pitäminen ja silittäminen rauhoittavat ja lisäävät hänen turvallisuuden tunnettaan. Näissä tilanteissa hänen on myös mahdollista aistia kumppaninsa välittämiä tunnetiloja. Jäykkä olemus ja nopeat, terävät liikkeet kertovat kiireestä. Rauhallinen, lempeä kosketus puolestaan ilmaisee, että lähi-ihmiset hyväksyvät hänet juuri sellaisena kuin hän on.

Tuntoaistimusten vastaanoton ja käsittelyn ongelmat

Tuntoaisti on yksi ihmisen puolustusmekanismeista. Jos tuntoaisti toimii puutteellisesti tai puuttuu kokonaan, ihminen ei huomaa itseensä kohdistuvia vaaroja. Kiputuntemuksia ei synny edes terävään esineeseen tai polttavan kuumaan pintaan koskettaessa. Myös ruokaan voi jopa tukehtua, jos tuntoaisti suussa tai nielussa toimii puutteellisesti.

Tuntoaistimuksiin yliherkästi reagoiva ihminen välttää koskettelemasta esineitä ja toisia ihmisiä, eikä hän myöskään pidä siitä, että häneen kosketaan. Peseytyminen, karheiden vaatteiden pitäminen päällä ja käsien likaantuminen saattavat tuntua hänestä vastenmielisiltä. Kevyt, yllättävä kosketus voi aiheuttaa puolustus- tai pakoreaktion. Tällaisen käyttäytymisen syiden ymmärtäminen on tärkeää, jottei toimintaa tulkita huonoksi käyttäytymiseksi tai välinpitämättömyydeksi toisia kohtaan.

Aliherkästi tuntoaistimuksiin reagoiva ihminen koskettelee ja tunnustelee lähes kaikkea, mitä hänen tielleen sattuu, myös toisia ihmisiä. Hän hakee voimakkaita, itseensä kohdistuvia tuntoaistimuksia myös painelemalla ja hakkaamalla itseään. Koska hän ei huomaa kipuaistimuksia, hän ei myöskään tunne satuttavansa itseään. Lähi-ihmiset voivat kokea tällaisen toiminnan häiritsevänä, jolloin he välttävät ottamasta kontaktia kyseisellä tavalla käyttäytyvään ihmiseen.

Jos henkilö ei reagoi tuntoaistimuksiin, syynä voi olla se, ettei hän kykene sovittamaan erilaisia aistimuksia toisiinsa eikä näin ollen ymmärrä tuntoaistimusten merkitystä. Aistimus, jota ei ymmärrä, voi tuntua pelottavalta. Tuntoaistimukseen keskittymistä voi häiritä myös muut aistimukset, jotka motivoivat enemmän. Tuntoaistin yli- ja aliherkkyydet ovat tavallisia ja vaikeuttavat toimimista monessa arjen tilanteessa. Yksilölliset erot aistimuksiin reagoimisessa tulee ottaa huomioon silloin, kun muokataan nykyistä toimintaympäristöä tai kokeillaan jotain uutta.

Ympäristön mukauttaminen ja tuntoaistimusten tukeminen

Toimintaa havainnoimalla lähi-ihmiset voivat selvittää, miten henkilö reagoi erilaisiin tuntoärsykkeisiin kuten kosketukseen, erilaisiin lämpötiloihin ja materiaaleihin. Vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää löytää sellaiset tilanteet, jotka tuntuvat henkilöstä miellyttäviltä. Jos henkilö ei pääse itse tai osaa itsenäisesti hakeutua tunnustelemaan esineitä, lähi-ihmisten tulee tuoda niitä hänen saatavilleen. Yhdessä tutustumalla ja kokeilemalla aluksi ehkä pelottaviltakin tuntuvat, uudet asiat tulevat tutuiksi. Kumppanin rauhallisuus, läsnäolo ja läheisyys rauhoittavat ja rohkaisevat uusiin elämyksiin.

Läheisyyden kokemuksia voidaan tarjota monissa vuorovaikutustilanteissa. Tilanteessa tarkkaillaan ihmisen reaktioita ja vaihdellaan erilaisia läheisyyden muotoja sen mukaan, mistä henkilö pitää: otetaan kainaloon, silitetään kasvoja tai selkää, rapsutellaan, kutitellaan ja nautitaan yhdessäolosta.

Joskus vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen tuntoaisti on niin yliherkkä, että se alkaa olla este vuorovaikutuksen syntymiselle. Siedättämisen avulla lähi-ihmiset voivat kuitenkin opettaa häntä hyväksymään toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Hierominen, harjaaminen tai rasvaaminen voivat aluksi tuntua epämiellyttäviltä, mutta kokemusten kautta ja luottamuksen vähitellen synnyttyä vuorovaikutus voi vähitellen onnistua jopa lähikontaktissa. Aliherkästi tuntoaistimuksiin reagoiva ihminen voi puolestaan esimerkiksi lakata vahingoittamasta itseään, kun kumppanit tarjoavat hänelle vaihtoehtoisia, riittävän voimakkaita tuntoaistimuksia.

Ideoita tuntoaistin aktivointiin arjessa

Tuntoaistia voidaan aktivoida luontevasti erilaisissa arjen tilanteissa. Tavoitteena on herättää ihmisen kiinnostus monipuoliseen tuntoaistin käyttöön. Alla on esimerkkejä arjen toiminnoista ja niissä tarjottavista tuntoaistimuksista;

• käytetään pesutilanteissa erilaisia harjoja tai sieniä ja vaihdellaan miellyttävällä tavalla veden lämpötilaa
• tarjotaan tuntoaistimuksia tasapuolisesti kehon molemmille puolille ja varsinkin niille kehon osille, joita ihminen ei itse näe
• kiinnitetään huomiota siihen, että vaatteet eivät kiristä tai kutita
• tunnustellaan erilaisia kotoa löytyviä materiaaleja
• käytetään sisustuksessa erilaisia pintoja, tunnustellaan niitä
• hierotaan kehoa erilaisilla palloilla, rullilla ja värisevillä laitteilla
• rasvataan käsiä, jalkoja ja kasvoja
• maataan painavan peiton alla, koetaan turvallinen painon tunne
• tunnustellaan ulkona, miltä tuuli tuntuu kasvoilla, miten kylmää lumi on ja miten hiekka kutittaa varpaita
• ollaan lähekkäin, otetaan syliin, silitetään, halataan, kätellään, kutitellaan, rapsutellaan.

Teksti: asiantuntija Katja Burakoff / Kehitysvammaliiton Tikoteekki
Kuva: Pekka Elomaa