Kun läheisesi on menettänyt puhekykynsä

Aivosairaudet ja aivokudokseen kohdistuvat vammat voivat aiheuttaa puhekyvyn heikentymisen tai menetyksen. Kanssaihmiset voivat tukea vuorovaikutusta silloin monin eri tavoin.

Puhekyvyn menetys voi tarkoittaa sitä, että puheen tuottaminen on muuttunut epäselväksi, sanoja ei löydy tai niitä ei saa sanottua. Myös puheen ja kirjoitetun tekstin ymmärtäminen voi olla vaikeaa.

Mistä apua?

Muista, että äkillisten puhevaikeuksien ilmaantuessa on aina soitettava hätäkeskukseen numeroon 112.

Jos läheisellesi jää sairauden tai vamman hoidosta huolimatta puhevaikeutta, saatte neuvoa ja apua kommunikointiin terveydenhuollon kuntoutuspalveluista sekä järjestöjen tarjoamista neuvonta- ja vertaistukipalveluista.

Jos läheisesi ei sairautensa tai vammansa takia tule toimeen puheellaan arkipäivän tilanteissa, hän on oikeutettu Kelan kustantamaan tulkkauspalveluun.

Keinoja keskustelun tueksi

Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan tukea viestintää, kun läheinen on menettänyt puhekykynsä sairauden tai vammautumisen seurauksena. Vuorovaikutuksen tukemisessa lähtökohtana on kiireetön kohtaaminen ja kaikki ne keinot, joilla keskustelukumppani voi ilmaista itseään sanattomasti ja joiden avulla hän ymmärtää puhetta tai kirjoitettua tekstiä. Myös kommunikoinnin kuntoutuksessa tarvitaan aktiivisia kanssaihmisiä, joiden kanssa voi yhdessä viestiä niin puheella kuin puhetta korvaavilla keinoilla.

Käytä puheesi rinnalla samoja ilmaisukeinoja, joita keskustelukumppanisi käyttää. Kun käytät samoja ilmaisukeinoja, kumppanisi tietää, että teillä on yhteinen kieli. Käytä lyhyitä lauseita ja yleisesti tuttuja sanoja. Tue keskustelun kulkua kirjoittamalla avainsanoja paperille. Näin kumppanisi on helpompi seurata keskustelua.
Vähennä omaa puhettasi ja pidä taukoja, kun juttelette. Silloin kumppanillasi on aikaa löytää sanoja tai etsiä korvaavia keinoja, joilla hän voi ilmaista asiansa. Sopivanmittainen tauko jutusteluun syntyy, kun lasket mielessäsi viiteen. Säilytä katsekontakti keskustelukumppaniisi, kun odotat häneltä ilmaisua.
Havainnoi ja tulkitse myös sanattomat ilmaisut eli asiat, joita kumppanisi katsoo, osoittaa tai joita hän ilmaisee eleillään. Sanoita, mitä näet ja vastaa niihin.
Voit myös ylitulkita kumppanisi eleitä ja kertoa, mitä ne sinulle viestivät. Esitä tulkintasi sanojen lisäksi samoilla eleillä, joita kumppanisi on käyttänyt. Silloin sanojen merkitys on helpompi ymmärtää. Sano esimerkiksi ”Haukottelet, oletko väsynyt?” ja havainnollista viestiä haukottelemalla, painamalla silmäsi kiinni ja kallistamalla päätäsi.
Toista ääneen kumppanisi viesti siten kuin sen ymmärsit ja varmista, ymmärsitkö viestin oikein. Voit kysyä esimerkiksi: ”Tarkoititko, että ….” Havainnollista tarvittaessa myös kysymyksiäsi eleillä ja ilmeillä, osoittamalla asioita ympäristöstä tai piirtämällä. Voit myös kirjoittaa avainsanoja paperille. Esitä tarkentavia kysymyksiä aina, kun viestin sisältö ei aukea sinulle.
Esitä kysymyksesi mieluiten muodossa ”Miten lomasi meni?” (avoin kysymys) sen sijaan, että kysyisit ”Oliko lomalla kivaa?” (suljettu kysymys). Niin sanotut avoimet kysymykset rohkaisevat tuottamaan enemmän omia ajatuksia ja ideoita. Sen sijaa suljettuun kysymykseen vastataan usein lyhyesti joko ”kyllä” tai ”ei”.
Valintatilanteissa voit kysyä esimerkiksi ”Otatko teetä vai kahvia vai jotain muuta?”. Vaihtoehtoja voi korostaa myös eleillä tai osoittamalla konkreettisista esineistä, kuvista tai kirjoittamalla.
Mikäli kumppanisi pystyy kirjoittamaan tai piirtämään, pidä kynää ja paperia aina saatavilla. Apuvälineenä voi olla myös kirjaintaulu, josta voi osoittaa kirjaimia kädellä. Läpinäkyvällä kalvolla olevasta aakkostaulusta kirjaimet voi osoittaa myös katseella.

Videoita

Videoissa näyttelijät esittävät keinoja viestiä ja tukea viestintää monin eri tavoin.

Piirtäminen on yksi keino selvittää, mitä keskustelukumppanisi haluaa viestiä tai kertoa sinulle. Videolla näytetään, miten asiaa voi selvittää pikapiirros-tekniikan avulla. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki.

Aakkostaulu on hyvä apuväline, kun puhetta on tarve täydentää tai korvata kirjoittamalla eikä käsin kirjoittaminen kynällä tai näppäimistöllä onnistu. Aakkostaululla voi tuottaa sanat kirjain kirjaimelta ilman kynää tai näppäimistöä. Aakkostaulu voidaan tulostaa kalvolle tai paperille. Paperille tulostetusta aakkostaulusta kirjainten osoittaminen tapahtuu kädellä. Kalvolle tulostettu aakkostaulu mahdollistaa kirjainten osoittamisen katseella. Aakkostamiseen perustuva kirjoittaminen voi tapahtua myös avustettuna. Tällöin keskustelukumppani luettelee aakkosia järjestyksessä, ja henkilö kuittaa valintansa esimerkiksi nyökkäämällä tai muulla yhteisesti sovitulla tavalla. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki. Materiaalia: tulostettavia aakkostauluja.

Viestin sisältöä voi selvittää tekemällä kysymyksiä, joihin voi vastata myöntävästi tai kieltävästi. Kyllä / ei -vastaukset voi ilmaista ilmaista pään tai silmien liikkeellä, tai osoittamalla kyllä/ei -korteista. Valinta kahden vaihtoehdon väliltä voi olla käyttökelpoinen keino myös muiden asioiden selvittämisessä. Tällöin kysyjä nimeää vastausvaihtoehdot ja käyttää merkkinä käsiään. Toisen vaihtoehdon merkkinä on oikea, toisen vasen käsi. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki. Materiaalia: Tulostettavat kyllä ja ei -kortit.

Tilannekuvasto on kuvallinen tai sanalistoihin perustuva taulu, johon on koottu tilanteeseen liittyvää sanastoa. Mikäli henkilö ei pysty omalla kädellään osoittamaan viestejä, keskustelukumppani voi tehdä sen hänen puolestaan. Tällöin henkilö kuittaa valitsemansa vaihtoehdon esimerkiksi nyökkäämällä tai nostamalla peukaloa. Keskustelukumppanin on tärkeää osoittaa puhumansa viestit kuvista, jotta kuvat saavat merkityksiä ilmaisun välineinä. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki. Materiaalia: Tulostettavia tilannesanastoja

Videolla henkilö ja hänen avustajansa suunnittelevat tulevaa asioimismatkaa. Heillä on käytössään kuvakansio, jonka voi tulostaa Papunetista. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki. Materiaalia: Asioimiskansio.